Mihail Zygar: Putinin sisäpiiri. Nyky-Venäjän lyhyt historia (Otava 2016)
Putinin sisäpiiri on kirja, joka jokaisen suomalaisen kannattaa lukea. Siinä kerrotaan varsin suorasukaisesti Venäjän poliittinen historia vuodesta 2000, jolloin Vladimir Putinista tulee Venäjän presidentti.
On hieman yllättävää, että tämäntyyppisen, objektiivisuuteen pyrkivän kirjan on kirjoittanut Venäjällä toimiva toimittaja. Hänen kertomuksensa on varsin samantyyppinen kuin millaiseksi Venäjän nykyhistoria myös lännessä nähdään. Kirja on paikoin ultrarealistinen.
Kirjassa kerrotaan varsin suorasukaisesti, mitä kukin ministeri ja poliittinen toimija on tehnyt eikä näissä kertomuksissa uskota niin sanottua virallista totuutta. Mukana on myös varsin hyvät yhteenvedot Krimin valtauksesta, Ukrainan kriisistä ja Georgian sodasta. Esimerkiksi Georgian tapahtumat valottuvat hyvin sekä venäläisestä että georgialaisesta näkövinkkelistä eikä kumpikaan osapuoli saa kovin korkeita totuuspisteitä.
Lyhyesti nyky-Venäjän historia menee kirjan mukaan näin: Kun Putin tuli valtaan, hän halusi, että länsi ottaa Venäjän kumppanikseen ja arvostaa Venäjää yhtenä maailmanluokan toimijana, jopa suurvaltana. Aluksi tilanne näyttikin jotakuinkin suotuisalta mutta sitten alkoivat vastoinkäymiset. Venäjän ulkomaiset ystävät vähenivät ja syyksi ongelmiin venäläiset johtohahmot näkivät sen, että länsimaat eivät todellisuudessa arvostaneet Venäjää. Georgian ja Ukrainan halu Naton jäseneksi oli eräänlainen vedenjakaja ja sodat näissä maista seurausta Venäjän halusta estää Naton tai Ukrainan lähentyminen länteen. Kun tähän päälle tulivat pakotteet, olikin länsisuhteet tuhottu lähes täydellisesti.
Kirja perustuu mediatietoihin, kirjoihin ja henkilökohtaisiin haastatteluihin. Vaikka kaikkien tietojen pätevyydestä ei voi olla varma, hienon yhteenvedon Zygar on saanut silti koottua. Pääosassa kirjassa ovat poliitikot ja virkamiehet, joita Putin vaihtelee machiavellimäiseen tyyliin. Nyky-Venäjä alkaa näyttää hieman bysantilaiselta verkostolta, jossa ylhäällä on tsaari-Putin ja muut arvailevat, mitä milloinkin on tehtävä. Oikein arvaavien tulevaisuus on hyvä samoin kuin niiden, jotka vain totettavat käskyjä eivätkä lähde keikuttamaan venettä.