Puolustusvoimat luopuu aarresaaristaan - kuka huolehtii jatkosta?

Sotilaat tuhoavat ja tappavat, niin luonnon kuin ihmisetkin. Tämä on everstiluutnantti evp. Jarmo Niemisen mielestä median antama väärä kuva. Suomessa sotilaat eivät Niemisen mukaan ole tuhonneet esimerkiksi linnakesaaria, vaan niillä on juuri pitkän sotilashistorian takia kulttuurihistoriallista perintöä jopa Ruotsin vallan ajoilta.

– Eivät sotilaat ole siellä pyörittäneet yhtään väärää kiveä, ne on kaikki jäljellä ja nykyisin muinaismuistojen arkeologisia kohteita. Taistelumatkailun arvoa ja mahdollista hyötyä ei vain Suomessa ole osattu hyödyntää. Meillä on tuolla aitojen takana parin sadan vuoden takaista kulttuurihistoriaa ja luontoarvoja, mutta niitä ei osata hyödyntää. Ministeriöt vain riitelevät keskenään, näpäyttää Nieminen, joka on myös Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja .

Puolustusvoimat on käytännössä luopunut jo muun muassa Vallisaaresta, Rysäkarista, Kuninkaansaaresta, Glosholmista, Pirttisaaresta, Kuivasaaresta ja Bogaskäristä. Osittain tai kokonaan puolustusvoimat on luopumassa Isosaaresta, Orrengrundista, Vaarlahdesta, Kirkonmaasta, Öröstä ja Mäkiluodosta. Esimerkiksi Kuuskajaskarista viimeinen armeijan harmaisiin pukeutunut poistui vuonna 1998. Siellä matkailutoiminta aloitettiin vuonna 2001.

– Tämäkin saari on ollut suljettu ja salainen 60 vuotta ja tosiaan kymmenen vuotta sitten vapautui kaikille, että se sinänsä jo kiinnostaa, kertoo merellisen matkailun päällikkö Pekka Oivanen Raumalta MTV3:lle.

Käytännössä Rauman kaupunki ylläpitää saaren peruskuntoa ja esimerkiksi laitureita. Yrittäjä sitten hoitaa kaiken liiketoiminnan kesäaikaan.

– Minä olen täällä nyt viidettä kesää ja asustelen tällä aina kesät eli tulen silloin kun jäät lähtee ja lähden sitten pois vähän ennen kuin jäät tulee, kertoo aluevastaava Sirpa Saarinen Kuuskajaskarista.

– Olimme tänä kesänä ensi kertaa booking.comissa, mikä toi meille enemmän väkeä näihin armeijan henkilökunnalta jääneisiin rivitaloihin. Netissä täytyy nykyään olla, kertoo Saarinen.

Saarella on vielä yksi toimintakunnossa oleva tykki ja vanhalla tiilikasarmilla isot ryhmät voi käyvät vaikkapa lohikeitolla. Saari tunnetaan yhtä lailla 1600-luvun laidunpaikkana, venäläisten tukikohtana, kun armeijan puolustuslinnakkeenakin.

– Pikku hiljaa tässä ollaan yritetty kehittää toimintaa ja ihan kivasti väkeä on tullut. Iso osa ajastani menee vieraiden kanssa jutusteluun ja historian kertomiseen. Tulee tänne myös entisiä varusmiehiä, jotka vannoivat, etteivät tänne ikiniä palaa ja sitten tulevat kuitenkin, naureskelee saaren emäntä Saarinen.

Ei vanhoja virheitä

Linnakesaarien avaaminen yleisölle on haastavaa. Esimerkiksi Harakka-saaren kohdalla tehtiin Niemisen mukaan suuria virheitä. Se avattiin liian nopeasti yleisölle ja suljettiinkin alussa jo viikon jälkeen.

– Puolustusvoimat on lähdössä erittäin monelta saarelta ja ne ovat jäämässä vähän sellaiseen no go -tilaan, epämääräiseen tilaan, että mitäs niille oikein tehdään, sanoo Nieminen.

– Nyt pitäisi oikeasti yhdistää voimavarat, sillä yhden tahon avulla ei voida tehdä mitään. Tarvitaan kaikki mukaan, Euroopan Unionista kuntaan ja kansalaiseen. On mietittävä miten omaa matkailutoimea ja virkistysaluetoimintaa voidaan kehittää, tarvitaan yrittäjiä saariin, hän toteaa.

Niemisen mukaan saariin tarvitaan kunnon laiturit, vesihuolto ja jätehuolto. Kun kaikki toimii, voidaan hakea rahaa Euroopan kehittämisrahastosta.

– Ruotsista pitäisi ottaa mallia, siellä on satsattu vain tiettyihin kohteisiin. Meillä taas kurjuutta jaetaan kaikkille, se on sitä aluepolitiikkaa, näpäyttää Nieminen.