Suomenlinnaan 1750-luvulla rakennettu telakka on toiminut vuosien varrella lentokonetehtaana, sukellusvenetukikohtana ja ollut pitkiä aikoja veden vallassa. Telakan toiminta on kuitenkin elvytetty ja tänä päivänä siellä vaalitaan laivanrakennuksen ja telakkakulttuurin katoavia perinteitä.
Suomenlinna on yksi Helsingin kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä. Vuonna 1748 rakentamaan aloitettu linnoitus, nykyinen Unescon maailmanperintökohde, veti viime vuonna lähes miljoona kävijää. Pelkästään turistien valtaamasta ulkoilmamuseosta ei voida kuitenkaan puhua.
Saarirykelmä on yksi Helsingin kaupunginosista. Siellä asuu ympärivuotisesti noin 800 ihmistä ja toimii kymmeniä yrittäjiä, jotka tarjoavat palveluita ravintoloista museoihin ja käsityöläispuodeista gallerioihin.
Myös Suomenlinnan 1750-luvulla valmistunut telakka toimii vireänä vielä tänäkin päivänä.
Telakasta uhkasi tulla museo
Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen, merilinnoitusta hallinnoivan Suomenlinnan hoitokunnan isännöitsijä Kari Koskela kertoo, että telakka oli vähällä päätyä laivastomuseoksi 80-luvun puolivälissä, kun alueella vuosikymmeniä toiminut Valmet, eli entinen Valtion metallitehtaat, siirsi kaupallisen laivanrakennustoimintansa Vuosaareen.
– Oli aika lähellä silloin, että tänne olisi tuotu valtiohallinnon vanhoja paatteja, portit olisi laitettu kiinni ja tästä olisi tullut ikään kuin museo. Opetusministeriön asettama Telakkajaosto päätyi kuitenkin siihen, että tämän alueen täytyy säilyä elävänä, Koskela muistelee.
Valmetin lähdettyä telakalla oli vuokralaisina muutamia yrittäjiä. Vuonna 1987 hoitokunta siirsi telakan sisäaltaan Viaporin Telakka -yhdistyksen hallintaan. Päätös oli telakan säilymisen kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Yhdistys rakentaa ja kunnostaa telakalla aluksia vielä tänäkin päivänä.
– Jos telakka ei olisi käytössä, se menisi muutamassa vuodessa sellaiseen kuntoon, että siihen saisi laittaa kauheat määrät rahaa, että se saataisiin taas toimintaan, Koskela kertoo.
0:58
Telakalla vaalitaan perinteitä
Viaporin Telakka vuokraa telakalta tiloja yrityksille, jotka puolestaan tarjoavat alusten kunnostukseen ja säilytykseen liittyviä palveluja. Yhdistyksen puheenjohtajan, Jouni Wirran mukaan Suomenlinnan telakka ei kuitenkaan toimi kuten useimmat kaupalliset verrokkinsa.
– Kaupalliset telakat toimivat niin, että viet veneen sinne ja ilmoitat, että pohja pitäisi pestä, hiekkapuhaltaa ja maalata. He tekevät sitten kaiken. Meillä toiminta on sellaista, että vuokraat ”tontin” ja teet kaiken itse. Ajatus on se, että silloin päästään mahdollisimman halvalla ja jokainen pääsee tekemään itse.
– Tärkeää on myös se, että voimme olla täällä pitkiäkin aikoja ja tehdä isoihin laivoihin suuria remontteja. Ne ovat aina vähintäänkin puolen vuoden projekteja.
– Kaupallisella telakalla telakointikustannukset nousevat niin poskettomiksi, ettei laivan laittamiseen jää rahaa.
Vaikka laivojen kunnostus, rakentaminen ja säilytys ovat telakan arkea, Suomenlinnan telakalla on kuitenkin Wirran mukaan myös ylevämpi tarkoitus.
– Koen itse, että tässä paikassa se paljon tärkeämpi puoli on se, että puulaivojen rakennuskulttuuri säilyy. Tänne on muodostunut hieno yhteisö. On laivanrakentajaa, seppää ja purjeneulomoa – kaikkia välttämättömiä asioita, joita näissä laivoissa tarvitaan.
– Maailmankaan mittakaavassa ei ole kovin montaa tällaista telakkaa.
Lentokonetehdas, sukellusvenetukikohta ja ampumaharjoittelutila
Suomenlinnan telakka on rakennettu 1700-luvun jälkipuoliskolla, ja se on Suomen vanhin kuivatelakka sekä yksi Euroopan vanhimmista telakka-alueista. Se sijaitsee Suomenlinnan Susisaaren pohjoisosassa ja alueella on kaksi valtavaa telakka-allasta.
Altaat ja telakan huoltorakennukset toimivat Ruotsin saaristolaivaston tukikohtana vuoteen 1808 saakka. 1760-luvulla telakalla rakennettiin saaristolaivastolle aluksia laiva-arkkitehti Fredrik Henrik af Chapmanin johdolla.
Kun Ruotsi luovutti Suomen alueen Venäjälle vuonna 1809, Suomenlinnan telakalla alkoi hiljainen kausi. Telakalla ei tehty korjaustöitä vuosikymmeniin. Myöhemmin telakka-altaat täyttyivät vedellä murtuneen sulkulaitteen vuoksi.
Telakkaa pyrittiin saamaan käyttökuntoon, mutta altaita ei kyetty pumppaamaan tyhjiksi ennen vuotta 1845, jolloin altaita myös kunnostettiin. Muutama vuosi myöhemmin myrsky täytti altaat taas, ja ne jouduttiin kuivaamaan uudemman kerran.
Krimin sodan pommitus vaurioitti telakan laitteita kuitenkin pahasti elokuussa 1855. Altaat täyttyivät jälleen kerran vedellä, eikä niitä yritetty enää kunnostaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pumppuhuoneen kaivot täytettiin ja tila varusteltiin ampumaharjoittelumaneesiksi.
Suomen itsenäistymisen jälkeen telakalla toimi Suomen ensimmäisiä lentokoneita valmistanut Valtion lentokonetehdas. Myöhemmin telakan suurempaa, 140 metriä pitkää ja 55 metriä leveää sisäallasta käytettiin laivaston sukellusvenetukikohtana.
Valmistuessaan telakka edusti aikansa huipputeknologiaa
Alun perin 1750-luvulla altaiden tyhjennykseen rakennettu pumppujärjestelmä oli aikaisekseen edistyksellinen. Altaiden vieressä sijaitsevaan pumppuhuoneeseen louhittiin kaksi kaivoa, jotka ovat yhteydessä altaisiin. Kaivojen yläpuolella oli kaksi pumppukoneistoa, jotka pyörivät hevosten työntäminä.
– On kerrottu, että jos hevosia syötettiin oikein hyvin, allas tyhjeni kahdessa vuorokaudessa. Se oli silloin kuitenkin pienempi kuin mitä se nyt on, Kari Koskela kertoo.
Pumpuilla nostettu vesi johdettiin maanalaista käytävää pitkin mereen, Kultarannan vanhan uimarannan kohdalle. Mereen viettävä onkalo on miehenmentävä.
– Minäkin olen ryöminyt siellä. Kakarana 80-luvun puolivälissä mentiin sitä pitkin, kun laivoja alettiin pitää täällä. Tämä oli mahtava paikka, kuin Vallisaari. Täällä oli kaikki paikat avoinna, ja silloin me ryömittiin noissa tunneleissa, Jouni Wirta muistelee huvittuneena.
Nykyään moottoripumput tyhjentävät suuremman telakka-altaan viidessä tunnissa ja telakka-alueella liikkuminen on kielletty asiattomilta turvallisuussyistä. Kiinnostuneet voivat ihmetellä altaita erikseen merkityltä näköalatasanteilta.
Susisaaressa palattiin 1700-luvulle
Pitkän historiansa aikana useita vaiheita nähnyt telakka-alue on palautunut alkuperäiseen tehtäväänsä, laivojen korjaus- ja kunnostuspaikaksi.
Edellisen kerran paikalla laivanrakennuskulttuuria vaaliva Viaporin Telakka -yhdistys kumarsi menneisyyteen vuonna 2010 kun se ryhtyi rakentamaan 1700-luvun piirustusten mukaista ja Ruotsin vallan aikaista sota-alusta yhteistyössä Ehrensvärd-seuran kanssa.
Vuonna 2014 Helsingin Kauppatorin edustalla Dianaksi vihitty tykkisluuppi on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Nykyaikaiseksi sen tunnistaa ainoastaan turisteja varten rakennetusta vessasta ja sähkömoottoreista.
– Se oli hieno projekti, sillä niitä (tykkisluuppeja) on rakennettu tällä telakalla aikoinaan huikeita määriä. Se oli hienoa myös siksi, että sen myötä löytyi pari kolme sälliä, jotka ovat innostuneet tästä hommasta. He ovat olleet täällä opissa ja viime talvena töissä laivanrakennusprojektissa. Sieltä saadaan ehkä yksi jatkaja laivanrakennukseen Suomessa, Jouni Wirta kertoo.
