Näin tuunataan saari: Helsingin vuosisatoja vanha sotilassaari avataan suurelle yleisölle

1600-luvulla sen useat lammet tarjosivat merenkulkijoille makeaa vettä. Myöhemmin tulivat maalinnoitteet, joiden mukaan saari nimettiin. Krimin sodan aikaan 1800-luvun puolivälissä Venäjällä ymmärrettiin, että saari pitää linnoittaa Pietarin ja Itämeren turvaksi. Punatiilisiä rakennuksia ja pattereita nousi ympäri saarta.

Tämän kaiken näkee ja kokee kulkiessaan Helsingin edustalla olevalla Vallisaarella – ja paljon muuta.

Suomen itsenäistymisen jälkeen saari oli pitkään Puolustusvoimien hallinnassa, kunnes se tämän vuoden alussa siirtyi siviilikäyttöön. Lauantaina ensimmäinen vierailijoita saareen kuljettava lautta aloittaa liikennöintinsä Vallisaareen. 

Asumattomasta saaresta vetonaulaksi

Kävijöitä asumattomalle saarelle odotetaan tulevan jopa 300 000 vuoden aikana.

Tyhjästä luonnonvaraisesta saaresta ei tehdä yhdessä yössä turistikohdetta. Takana on vuosia kestänyt työ muokattaessa sotilassaarta virkistyskäyttöön.

– Vallisaaressa emme aloittaneet nollasta, vaan jostakin miinusmerkkisestä luvusta. Kun saari on ollut vuosisatoja ihan jossain muussa kuin siviilikäytössä, niin ei ole paljoa tarvinnut miettiä niitä yleisökäytön vaatimuksia muun muassa turvallisuuden ja kävijäohjauksen näkökulmasta, Metsähallituksen luontopalveluiden projektipäällikkö Minttu Perttula sanoo. 

Nyt saaren ympäri pujottelee leveä hiekkatie, jolta ei luulisi eksyvän, sen takaavat tienposkia runsaana koristavat opasteet. Myös rakennuksia on kunnostettu ja luonnonvaraisena kukoistanutta saarta raivattu, kuitenkin maltilla.

Luonto ja historia edellä

Vallisaari on pääkaupunkiseudun yli 300 saaresta kasvillisuudeltaan monimuotoisin. Saarella asuu myös yli tuhat perhoslajia, joista useat ovat uhanalaisia.

– Vallisaarihan on monimuotoisuudessaan ja herkkyydessään aivan ainutlaatuinen. Täällä asuu lajeja, joita ei ole oikeastaan missään muualla. Suurin piirtein, jos astut väärään kohtaan, voit tuhota jonkin lajin viimeisen edustajan. Se tuo vastuuta niin Metsähallitukselle kuin kävijöillekin, Perttula sanoo.

Perttula toivookin, että Vallisaaressa vierailu olisi myös ahaa-elämys siitä, kuinka herkkä luonto voi olla – ja että sitä opittaisi kunnioittamaan.

Juuri tasapainon löytäminen ihmisen toiminnan ja luonnon monimuotoisuuden välillä on olennaista.

– Tuhannet perhoslajit ja kauniit kasvit voidaan kaikki säilyttää. Samalla on olennaista kehittää saarta niin, että monet ihmiset haluavat tulla tänne, ympäristöasioihin erikoistunut Yhdysvaltain entinen suurlähettiläs ja liikemies Bruce Oreck sanoo.

– Ihmisen läsnäolon kieltäminen ei ole järkevää, järkevä läsnäolo ympäristössä puolestaan on järkevää, Oreck lisää.

Rohkeasti kohti modernia saarielämää

Bruce Oreck on Puhdas Vallisaari -innovaatiokilpailun kilpailuraadin puheenjohtaja. Innovaatiokilpailu keskittyy kehittämään saaren vesihuoltoa ja energiaratkaisuja, sillä vain 20 minuutin lauttamatkan päässä Helsingistä olevaan saareen halutaan kaikkea: majoitusta, ravintoloita ja tapahtumia.

Oreck haluaisi nähdä Vallisaaren paikkana, joka olisi etelän Lappi, siis paikka jossa vetäytyä luonnon syliin, jollei ehdi Lappiin asti. Saari olisi Oreckin mielestä myös mitä mainioin paikka kesähäille.

Enää puuttuvat suunnitelmat vesihuollon ja energiansaannin suhteen. Innovaatiokilpailu, joka päättyy muutaman viikon päästä, tarjonnee ratkaisun myös tähän ongelmaan.

Energiateknologiaan erikoistunut Aalto-yliopiston professori Peter Lund toivookin kestävän kehityksen ratkaisujen esiintyvän kilpailusuunnitelmissa.

– Tämän kilpailun kautta pyritään hakemaan ratkaisuja, jotka sopisivat historiaan ja sopisivat luontoon, mutta toisaalta tekisivät tästä modernin saaren. Ehkä tälle saarelle voisi olla ominaista, että voidaan osoittaa, että kestävällä kehityksellä voidaan itse asiassa tehdä edullisemmin kuin vanhalla teknologialla, Lund pohtii.