Se lähtee jo makeasta äidinmaidosta ja jatkuu monilla läpi elämän: sokerinhimo. Miksi sokeri maistuu niin hyvältä? Koukuttaako se oikeasti?
Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että tottumus on tärkeä tekijä ”sokerikoukussa”.
– Sokerin tai minkä tahansa makean syönti – se voi olla myös keinomakeuttaja – lisää sen haluttavuutta ja muodostaa psykologisen koukun. Mutta usein näissä makeissa, joihin ollaan koukussa, on myös kaakaota, suklaata, rasvaa... On siis leivottu ihanteellinen kombinaatio, jossa makuhermojamme hivelee muukin kuin sokeri, mutta se (syy) kohdistetaan sokeriin, Laatikainen selitti Hyvää Elämää -ohjelmassa.
– Biokemiallista yhteyttä (sokerin ja riippuvuuden välillä) on vaikea osoittaa. Mutta onko sillä sitten väliä, onko se riippuvuus biokemiallinen vai psykologinen – moni minunkin asiakkaista kokee, että sokerista on vaikea päästä eroon.
Periaatteessa sokerikoukkua voisi yrittää selittää henkiinjäämisvietillä: sokerissa on runsaasti kaloreita, ja kaloreita tarvitaan elämiseen. Tosi asiassa tarvittavat kalorit kuitenkin saa – huomattavasti terveellisemmin – muualtakin.
– Veren glukoosi on se sokeri, joka meissä virtaa ja jota tarvitsemme, ja sitä syntyy myös tärkkelyksestä. Sokeria ei sinänsä tarvitse mihinkään – valkoista sokeria ei todellakaan tarvita.
Tärkkelystä, joka siis muuttuu elimistössä sokeriksi, saa muun muassa viljoista, perunoista ja tärkkelyspitoisista juureksista.
– Aivot tarvitsevat sitä jonkin verran. Toisaalta elimistö pystyy tulemaan toimeen ilman minkäänlaista tärkkelystä, esimerkiksi paastossa tai erittäin vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa tai jopa hiilihydraattivapaassa ruokavaliossa. Keho pystyy itse tuottamaan tarvittavan määrän sokeria ja sopeutumaan muihin ravintoaineisiin, ketoaineisiin.