Patologinen valehtelija tiedostaa käytöksensä – kyse on psykologisen vaikuttamisen keinosta. Luonnehäiriöihin usein liittyvä piirre voi kehittyä jo varhaisessa iässä.
– Patologinen valehtelu ei ole sairaus minkään psykiatrian tautiluokituksen puhtaana muotona. Se liittyy yleensä luonnehäiriöihin. Patologista valehtelemista esiintyy yhtenä piirteenä psykopatiassa, mutta kaikki psykopaatit eivät ole patologisia valehtelijoita, kertoo kriminaali- ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm.
– Se voi liittyä myös antisosiaaliseen luonnehäiriöön, jolle normien vastainen, rikollinenkin käytös on yleistä.
Patologinen valehtelija hallitsee käytöstään ja tietää, milloin ei puhu totta. Kyseessä on sosiaalisen manipuloinnin ja vaikuttamisen keino.
– Valehteleminen voi olla myös osa psykoottista oirehdintaa. Ihminen on harhojen vallassa ja valehtelee. Ihminen ei ole omasta perspektiivistään valehtelija, vaikka kuulijan mielestä hän valehtelee. Ihminen voi aidosti uskoa olevansa valtion päämies tai naimissa julkisuuden henkilön kanssa, kertoo tuomioistuimelle ja poliisillekin asiantuntijana toiminut Häkkänen-Nyholm.
Miksi ihminen valehtelee?
Kriminaali- ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm kertoo, että yleensä tavallisen ihmisen valehtelemisen syynä on pyrkimys luoda itsestä myönteinen vaikutelma, välttää häpeää tai rangaistusta, saavuttaa joku ulkoinen tavoite tai ajaa jonkun toisen ihmisen etua.
– Tavallaan voidaan ajatella valehtelemista sosiaalisen vuorovaikutuksen ja toimivan yhteiskunnan edellytyksenä. Jos kaikki puhuisivat aina totta esimerkiksi työpaikalla, niin ei siellä kauhean sopuisaa olisi.
Kaksi valhetta päivässä
Häkkänen-Nyholm sanoo, että valehteleminen on yleistä ja monin tavoin tarkoituksenmukaista käyttäytymistä tavallisten ihmisten keskuudessa. Patologisten valehtelijoiden määrää ei tiedetä.
