Patologinen valehtelija tiedostaa käytöksensä – kyse on psykologisen vaikuttamisen keinosta. Luonnehäiriöihin usein liittyvä piirre voi kehittyä jo varhaisessa iässä.
– Patologinen valehtelu ei ole sairaus minkään psykiatrian tautiluokituksen puhtaana muotona. Se liittyy yleensä luonnehäiriöihin. Patologista valehtelemista esiintyy yhtenä piirteenä psykopatiassa, mutta kaikki psykopaatit eivät ole patologisia valehtelijoita, kertoo kriminaali- ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm.
– Se voi liittyä myös antisosiaaliseen luonnehäiriöön, jolle normien vastainen, rikollinenkin käytös on yleistä.
Patologinen valehtelija hallitsee käytöstään ja tietää, milloin ei puhu totta. Kyseessä on sosiaalisen manipuloinnin ja vaikuttamisen keino.
– Valehteleminen voi olla myös osa psykoottista oirehdintaa. Ihminen on harhojen vallassa ja valehtelee. Ihminen ei ole omasta perspektiivistään valehtelija, vaikka kuulijan mielestä hän valehtelee. Ihminen voi aidosti uskoa olevansa valtion päämies tai naimissa julkisuuden henkilön kanssa, kertoo tuomioistuimelle ja poliisillekin asiantuntijana toiminut Häkkänen-Nyholm.
Miksi ihminen valehtelee?
Kriminaali- ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm kertoo, että yleensä tavallisen ihmisen valehtelemisen syynä on pyrkimys luoda itsestä myönteinen vaikutelma, välttää häpeää tai rangaistusta, saavuttaa joku ulkoinen tavoite tai ajaa jonkun toisen ihmisen etua.
– Tavallaan voidaan ajatella valehtelemista sosiaalisen vuorovaikutuksen ja toimivan yhteiskunnan edellytyksenä. Jos kaikki puhuisivat aina totta esimerkiksi työpaikalla, niin ei siellä kauhean sopuisaa olisi.
Kaksi valhetta päivässä
Häkkänen-Nyholm sanoo, että valehteleminen on yleistä ja monin tavoin tarkoituksenmukaista käyttäytymistä tavallisten ihmisten keskuudessa. Patologisten valehtelijoiden määrää ei tiedetä.
Amerikkalainen tutkija Bella de Paulo pyysi yliopisto-opiskelijoita pitämään päiväkirjaa valehtelemisestaan.
– De Paulon tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että ihminen valehtelee noin kaksi kertaa päivässä ja noin 80 prosenttia valheista koskee valehtelijaa itseänsä.
Valehtelua jo varhaisella iällä
Koska patologista valehtelua ei ole luokiteltu sairaudeksi, ei siihen liittyen ole myöskään tehty tarkkaa tutkimusta siitä, kuinka yleistä se on. Häkkänen-Nyholmin mukaan voidaan kuitenkin sanoa, että patologisia valehtelijoita on enemmän esimerkiksi petosrikollisten kuin tavallisen väestön joukossa.
– Tutkimuksellisella tasolla tiedetään, että moni patologinen valehtelija on kertonut aloittaneensa valehtelemisen varhaisella iällä. He ovat huomanneet, että on tehokkaampaa valehdella, kuin argumentoida tehokkaasti. Pyrkimys on päästä epämiellyttävästä tilanteesta mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti pois. Lapsena on huomattu, että on hyödyllisempää sanoa, että ei ollut omenavarkaissa, kuin ruveta perustelemaan, minkä takia varasti omenan.
Häkkänen-Nyholmin mukaan tutkimuksissa on havaittu, että patologisten valehtelijoiden aivoissa on rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeamia. Ei kuitenkaan voida sanoa, ovatko poikkeamat synnynnäisiä vai johtuvatko ne vuosien valehtelusta.
Hoito haastavaa
Koska patologinen valehtelu ei ole sairaus, sitä ei myöskään ymmärretä tai käsitellä sairautena.
– Terapeuttisin tai lääkinnällisin keinoin on vaikea lähteä muuttamaan patologista valehtelijaa. Muutosta ei ole helppo saada aikaan, jos ihminen ei ole motivoitunut muuttamaan käytöstään.
Muutosta käytökseen voi lähteä hakemaan perustelemalla kognitiivisen psykologian keinoin, miksi valehteleminen on haitallista, ja miksi toisella tavalla toimiminen olisi hyödyllisempää.
– Omien kokemusten pohjalta sanoisin, että patologinen valehteleminen on huonosti parannettavissa. Käyttäytymismalli on juurtunut syvään jo vuosikausien ajan. Aikuisen ihmisen persoonallisuutta on vaikea muuttaa.
Kuva: Colourbox