Sosiaalihuollon lainsäädäntö ei ole julkisen vallan käytön osalta tulkinnallisesti täysin selvä, kertoo hyvinvointioikeuden ja lainsäädäntötutkimuksen professori Eeva Nykänen Itä-Suomen yliopistosta. Nykänen toimii myös johtavana asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) ja oli mukana tekemässä THL:n selvitystä sosiaalityön tulevaisuudesta. Kesäkuun alussa julkaistu selvitys oli sosiaali- ja terveysministeriön teettämä.
STT uutisoi aiemmin, että useat kunnat ovat käyttäneet lainvastaisesti yksityisiä sosiaalityöntekijöitä kunnan sosiaalipalveluissa. Kuntien järjestämiä sosiaalipalveluja ovat muun muassa lastensuojelu, vammaispalvelut sekä ikäihmisten palvelut.
Lain mukaan julkista valtaa saa käyttää vain virkasuhteessa. Sosiaalityöntekijän työhön kuuluu julkisen vallan käyttöä esimerkiksi silloin, kun tehdään palvelu- ja asiakasmaksupäätöksiä.
Perustuslaissa julkisen hallintotehtävien siirtämistä koskeva uusi säännös tuli voimaan vuonna 2000, mutta laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta on säädetty jo ennen uudistettua perustuslakia. Perustuslaki edellyttää yksityisen palvelutuotannon käytöstä täsmällisempää sääntelyä kuin mitä voimassaolevaan lakiin sisältyy.
– Nyt ollaan vähän epäselvässä tilassa, sillä ennen perustuslakia säädetty laki ei kaikilta osin näyttäisi vastaavan perustuslaista seuraavia vaatimuksia, Nykänen sanoo.
Tilannetta selventäisi Nykäsen mukaan täsmällisempi lainsäädäntö siitä, mitkä julkiset hallintotehtävät voi antaa yksityiselle palveluntuottajalle.
Yksityisen sosiaalityöntekijän valmistelutyö ja päätökset lainvastaisia
Nykäsen mukaan julkisen vallan siirtämisessä yksityiselle palveluntuottajalle ollaan usein harmaalla alueella juuri epäselvän lainsäädännön takia, mutta aluehallintovirastojen (avi) valvonnassa on huomattu jo pidemmän aikaan tietoista toimintaa kunnilta.
– Yksilöä koskeva päätöksenteko, mutta myös päätöksen valmistelu ja esimerkiksi palvelutarpeen arviointi ovat kaikki sellaisia tehtäviä, joissa on kyse julkisen vallan käytöstä. Niitä ei voi antaa yksityisille toimijoille ilman, että siitä säädetään laissa, ja silti niitä siirretään julkisen hallinnon ulkopuolelle. Tässä ollaan tilanteessa, missä tietoisesti rikotaan lakia, Nykänen sanoo.