Helsingin hovioikeus kovensi rangaistuksia Tapanilan raiskausjutussa. Rikosoikeuden professori on yhtä mieltä siitä, että törkeä raiskaus on rikokselle sopivampi nimike, mutta kritisoi ankarasti julkisuutta lieventämisperusteena.
Raiskaukseen johtaneet tapahtumat alkoivat aluksi häiriköintinä junassa. Viiden nuoren miehen porukka oli lähestynyt junassa heille entuudestaan tuntematonta naista, jota he olivat mittailleet ja tönineet toisiaan naista kohden.
Nainen oli poistunut junasta Tapanilan asemalla ja pojat lähtivät seuraamaan häntä. Häiriköinti yltyi takapuolelle läpsimiseksi, ja lopulta raiskaukseksi, kun kaksi pojista tunki sormensa naisen sisälle – toisen pidellessä naista aloillaan ja estämästä häntä huutamasta apua. Kaikki tämä tapahtui julkisella paikalla, aseman läheisyydessä.
Tapanilan raiskaus puhutti paljon sen poikkeuksellisuuden vuoksi: raiskaus tapahtui julkisella paikalla ja nöyryyttävällä tavalla.
Vettä myllyyn lisäsi Helsingin käräjäoikeuden viime kesäkuussa antama tuomio. Käräjäoikeus ei nimittäin pitänyt tekoa erityisen nöyryyttävänä eikä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Yksi tekijöistä sai reilun vuoden ehdollisen tuomion, kaksi puolestaan vuoden ehdollisen. Oikeus katsoi, ettei kaksi syytettyä ollut osallistunut raiskaukseen.
Julkisuuskäsittely "poikkeuksellisen laajaa"
Hovioikeus puolestaan näki teon törkeänä raiskauksena ja kovensi tuomiota. Täysi-ikäinen vastaaja tuomittiin yli kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, kahden muun vastaajan osalta tuomio koveni yhdeksällä kuukaudella.
– Olen rikosnimikkeen kanssa samaa mieltä, hovioikeus perusteli tuomion hyvin, arvioi rikos- ja prosessioikeuden professori Itä-Suomen yliopistosta.