Väärin meni! Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen arvioi, mitkä ovat olleet isoimpia virheitä maailmanhistoriassa.
Muutamat jo vuosisatoja sitten vakiintuneet ajatusmallit vaikuttavat maailmanpolitiikkaan yhä tänä päivänä – niin hyvässä kuin pahassa. Virheiden määrittely on tietysti tulkinnanvaraista ja yksittäisiä epäonnistumisia, vääriä valintoja ja onnettomia erehdyksiä on maailmanhistoria täynnä. Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen erottaa historiassa kuitenkin muutaman isomman ajatteluvirheen, joiden seuraamuksista maksamme vielä pitkään.
Talouden erottaminen politiikasta
– Viime vuosisatojen maailmanhistorian yksi vakavimmista virheistä on se, että taloudeksi määriteltyjä instituutioita on alettu pitää ihmeellisellä tavalla epäpoliittisina, ikään kuin niiden kautta ei tehtäisi ihmisten elämään vaikuttavia poliittisia päätöksiä, Teivainen ihmettelee.
– Talous nähdään näkymättömän käden ohjaamaksi, epäpoliittiseksi tilaksi. Se, että esimerkiksi suuryritykset ovat suojassa demokratian ja moraalin käytännöiltä, on yksi ratkaisevimmista virheistä.
Luonnonvarojen varassa vaurastuminen
Teivainen on haastatteluhetkellä Brasilian Manauksessa, viidakon keskelle rakennetussa kaupungissa, joka eli reilu 100 vuotta sitten kumibuumia. Tuolloin ajateltiin, että kumin avulla vaurastutaan loputtomasti, mutta toisin kävi. Kaupunki palasi köyhyyden kurimukseen kumintuotannon levittyä Kaakkois-Aasiaan.
Manauksessa tuolloin tehdystä munauksesta ei Teivaisen mielestä ole opittu mitään.
– On illuusio ajatella, että vauraus kasvaisi loputtomasti luonnonvaroja hyödyntämällä. Tämä virhe näkyy maailmanhistoriassa laajemminkin, esimerkiksi öljyn kohdalla. Yhteiskuntia on rakennettu sen varaan, että öljyä riittää loputtomiin, vaikka tiedämme, ettei se pidä paikkaansa.
Luonnonvarojen holtiton käyttö onkin Teivaisen mielestä toinen ilmeinen virhe.
Suomi maailmanpolitiikassa – tässä isoin moka?
Suomen virhe maailmanpoliittisella näyttämöllä on Teivaisen mukaan ollut - ja on yhä - rohkeuden puute.
– Ulkopolitiikassa olemme olleet liiankin varovaisia esimerkiksi Venäjän ihmisoikeustilanteen suhteen, Teivainen toteaa, vaikka jatkaakin ymmärtävänsä myös nöyristelyn reaalipoliittisen hyödyn.
Rohkeuden puutteeseen Suomi syyllistyy Teivaisen mielestä myös esimerkiksi Maailmanpankissa toimiessaan. Teivaisen mukaan Suomi väittää edustavansa ihmisoikeuksia ja demokratiaa, muttei kuitenkaan kyseenalaista Maailmanpankin räikeän epädemokraattisia pelisääntöjä ja päätöksentekoa.