Asekauppoja koskevien sopimusten salassapitoehdoista on pidettävä kiinni. Tätä mieltä on sotatalouden professori Juha-Matti Lehtonen Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Hän ei usko, että Suomen poliittinen johto on päättänyt luovuttaa Hollannin syyttäjävirastolle venäläisistä Buk-ohjuksista sellaista tietoa, mikä on kahdenvälisessä sopimuksessa luvattu pitää salassa.
Lehtosen mielestä tietojen kertomisesta kolmannellle osapuolelle voi seurata se, ettei kukaan enää sen jälkeen myy aseita tietoja vuotaneelle maalle.
– Myyvätkö amerikkalaisetkaan meille aseita, jos suhdanteet muuttuvat ja sen jälkeen me kiekaistaan tilaisuuden tullen ne paperit, jotka on luvattu pitää 40 vuotta salassa, Hollantiin tai johonkin muuhun maahan, Lehtonen kärjistää.
Hänen mukaansa Venäjällä ja Yhdysvalloissa asekauppojen myyjäosapuolena toimii yleensä valtio eikä valmistava yritys, joten Buk-ohjustenkin hankintasopimus on todennäköisesti valtioiden välinen. Hän olettaa sen siksi olevan korkean turvallisuusluokan salainen paperi.
Lehtosen mukaan sopimuksiin kirjataan yleensä tietoa aseen teknisistä suoritusarvoista eli siitä, mihin se pystyy. Tämä siksi, ettei osteta sikaa säkissä.
– Tämmöisiä asioita on varmaan jouduttu miettimään myös ilmatorjuntaohjuksen kanssa, että miten sillä voi tähdätä, miten se osuu ja miten se saa lentokoneen alas. Ne ovat oleellisen tärkeitä tietoja ohjuksen toiminnasta. Olemme varmasti sitoutuneet siihen, että me ei niistä huudella, ettei mahdollinen ohjuksen kohde tiedä, mihin se tarkalleen ottaen pystyykään.
Suomi osti Buk-ohjukset Venäjältä 1990-luvulla, ja niistä on jo päätetty luopua. Ohjukset ovat yhä käytössä Venäjällä ja esimerkiksi Ukrainassa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.