Kommentti: Buk-kohusta odotetaan nyt kahta reaktiota, Hollannin – ja Venäjän

Harvoin, jos koskaan, presidentti on pitänyt tiedotustilaisuutta yhtä pahalla päällä kuin perjantaina. Siitä voi lukea jo kattavan analyysin toimituspäällikkö Ilkka Ahtiaisen eilisestä MTV-kommentista.

Kaiken lisäksi Niinistön tuohtumuksen kohteena oli EU-kumppani.

Tuskan ymmärtää.

Niinistö on pari vuotta hallituksen avainministerien kanssa pitänyt sisällään sitä, että Suomi luovutti koeräjäytyksen jälkeen tietoja venäläisestä Buk-ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä Hollannin oikeusviranomaisille.

Kyseessä on salassa pidettävä asekauppasopimus, joka rinnastetaan valtiosopimukseen. Niistä ei kerrota.

Nyt tuskin oli vaihtoehtoa - se tajuttiin Suomessa hyvin. Kyseessähän on sotarikos.

MH17-lennon alasampumisen jälkeen Suomi tuntuu auttaneen Hollantia kaikessa missä on voinut. Kaikki tiedot, joita Hollanti on pyytänyt, on annettu. Asia on pidetty myös salassa – Hollannin pyynnöstä.

Suomessa tieto koeräjäytyksestä oli harvoilla. Iltalehden Olli Ainola oli mediasta ainoa, joka oli asian päällä ja jo vuosi sitten skuuppasi: Suomi on Buk:n kautta mukana tutkimuksissa.

Hollanti siis sai tietonsa. Hollannin syyttäjäviraston alainen tutkinnanjohtaja Gerrit Thiry ”möläytti” sitten HS:n toimittajille, ettei Suomi ole antanut lupaa Hollannille antaa tietoja kv-ryhmälle.

Tästä syntyi uutinen, että Suomi panttaa tietoja.

Vähemmästäkin voi pillastua, jopa presidentti. Syytös oli kohtuuton.

Tiedotustilaisuudessa Niinistö oli kuin kuumilla hiilillä. Sen ymmärtää, panokset ovat kovat. Niinistö on myös puolustusvoimain ylipäällikkö ja johtaa ulkopolitiikkaa, yhä enemmän sen pitkän tauon kanssa, yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Asekaupat rinnastetaan siis valtiosopimuksiin, joiden salassapito on äärimmäisen tiukkaa.

Vertailun vuoksi: Jos Suomi kertoisi ulkopuolisille mitään Hornetien pääaseesta, Yhdysvalloista hankitusta Amraam-tutkaohjuksesta, asekauppa loppuisi siihen.

Yhdysvallat ei myisi sen jälkeen hernepyssyäkään Hornetien siipien alle.

Yhtä herkkä on Venäjä.

Sinänsä kiusallista, että Suomella edes oli käytöstä poistettuja ohjuksia, joista viimeiset tulivat Suomeen ja pääkaupungin puolustukseen Neuvostoliiton velan maksuina 90-luvulla.

Joka tapauksessa nyt ulkopolitiikan johto odottaa sydän syrjällään Venäjän reaktiota. Sellainen tulee yhtä varmasti kuin aurinko nousee idästä.

Mutta milloin ja missä asiassa, se jää nähtäväksi. Buk-kohuun venäläiset eivät varmasti puutu, sillä siitä olisi Venäjälle itselleen vain haittaa.

Lonkalta voisi heittää arvauksen, että Niinistön haave Suomessa järjestettävästä arktisen alueen huippukokouksesta voi jäädä haaveeksi. Tai jotakin vastaavaa.

Kannattaa muistaa sekin, miten pitkävihaisia venäläiset ovat olleet siitä, että heidän valtuuskuntaansa ei kutsuttu kesällä 2015 Etykin juhlakokoukseen Helsinkiin. Suomi muuten sai siihenkin päätökseen tukea etukäteen EU-maista, kokouksessa ja sen jälkeen tulikin liki pelkkiä haukkuja...

Mitä sitten odotetaan Hollannilta?

Ilmeisesti jonkin sortin anteeksipyyntöä, sillä Hollanti sotki Suomen ullkopoliittisesti kiusalliseen suohon – ja oli itse kaiken lisäksi vaatinut asian salausta.

Mielenkiintoista olisi tietää, joko Hollannin lähettiläs on kutsuttu puhutteluun Katajanokalle UM:n kasarmeihin.

Mutta ei Hollannin suhteen maaottelumielessä niin paljon pahaa etteikö jotakin hyvääkin:

Vuoden 2014 alussa Suomi ja Hollanti allekirjoittivat asekauppasopimuksen, jonka mukaan Suomi hankkii Hollannista 200 miljoonalla eurolla sata käytettyä Leopard 2A6 –taistelupanssarivaunua.

Pari kuukautta sen jälkeen Venäjä valloitti Krimin eikä Euroopan turvallisuustilanne ole sen jälkeen ollut entisensä.

Se oli Suomelle erittäin hyvä kauppa, panssarit saatiin pilkkahintaan. Hollannissa oli puheita jopa kaupan perumisesta, mutta tehty mikä tehty.

Siitä oli näet sopimus – asekauppasopimus.