Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn (kesk.) on kirjoittanut 60-vuotis- ja vaalikirjansa haastavassa tilanteessa. Presidenttipörssiä johtava tohtori on joutunut tarkentamaan tekstejään keskellä Ukrainan sotaa.
60 vuotta täyttävä Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on ollut paljossa mukana. Suomen politiikassa hän on vaikuttanut muun muassa ministerinä ja lisäksi Rehn toimi pitkään EU:n komissaarina.
Tänään julkaistava kirja on tohtorismiehen osittainen omaelämäkerta ja lukuisilla sitaateilla kyllästetty pohdiskeleva historia- , yhteiskunta- ja politiikkateos.
Kirja on epäilemättä osa Rehnin harkintaa ja pyrkyä keskustan presidenttiehdokkaaksi. Viimeisessä mielipidekyselyssä Rehn piti ykköspaikkaa – tosin vain 20 prosentin kannatuksella.
Lääkäri vai tuomari?
Rehn on joutunut täydentämään kirjan tekstejä keskellä Ukrainan sotaa. Historian tulkintoja ei tarvitse korjailla, mutta päälle kaatuva nykyaika on pakottanut reagoimaan. Siinä Rehn on taiteillut aika taitavasti.
Samalla kun Rehn nostalgisoi suurlähettiläs Ralph Enckellin kuuluisalla ”Suomi on ennemmin lääkäri kuin tuomari” -linjauksella, hän on kirjassa viilannut Suomen perinteisen Venäjä -linjan nykyiseen muottiin.
– Kun Venäjä parhaillaan omilla toimillaan horjuttaa vakautta Euroopassa, se ei johdata suomalaisia katselemaan myönteisemmin Venäjän vaan Naton suuntaan. Venäjän voimapolitiikka ja hyökkäys Ukrainaan ovat vaikuttaneet suomalaisten käsityksiin siitä, onko sotilasliittoon kuulumattomuus vai puolustuksellinen liittoutuminen parempi vaihtoehto kansallisen turvallisuutemme kannalta, kysyy Rehn.
Nato vai ei?
Selvää Nato-kantaa Rehn ei kirjassaan ilmoita. Se ei tietenkään ole mikään ihme, koska julkista kantaa ei vielä ole valtiojohdollakaan. Rehn kuitenkin pohdiskelee Nato-jäsenyyttä.
– Valtiojohdolla on tässä tilanteessa aivan erityinen vastuu punnita turvallisuusympäristömme muutosta ja puolustuksellisen liittoutumisen lisäarvoa, etuja ja haittoja. Jos Suomi päätyisi hakemaan Nato-jäsenyyttä, myös päätöksenteon prosessi pitäisi harkita huolella. Nato-maiden tuki olisi varmistettava ennakolta ja turvatakuut Yhdysvalloilta jo hakemusprosessin ajaksi. Ruotsin kanssa pitäisi keskustella ja jos mahdollista koordinoida. Norjan Nato-jäsenyysmallin (ei ydinaseita, ei pysyviä tukikohtia) soveltaminen viestisi pelkästään puolustuksellisesta liittoutumisesta ja voisi suhteuttaa Venäjän reaktioita, kirjoittaa Rehn.
Kansanäänestys vai ei?
Rehn pitää kansanäänestystä hyvänä tapana mitata suomalaisten halukkuutta liittää Suomi Natoon. Poliittista pelisilmää hän osoittaa ennakoimalla kirjassaan, että muutenkin voidaan toimia.
– Eduskunta on tilanteen niin vaatiessa perustuslain mukaan täysin toimivaltainen demokraattinen elin tekemään isojakin turvallisuuspoliittisia päätöksiä, kirjoittaa Rehn.
Juuri nyt näyttääkin siltä, että Suomen Nato-päätös on eduskunnan käsissä.
Yhteys Venäjään säilytettävä
Rehn palaa kirjassaan monesti Suomen ja Venäjän suhteisiin ja yhteiseen historiaan. Rehnin mielestä puhevälit on jatkossakin säilytettävä, vaikka se nykyoloissa Venäjän sotaisuuden takia onkin vaikeutunut.
– Meidän maailmankolkallamme on silti tärkeää, että Suomen keskusteluyhteys Venäjän johtoon toimii jatkossakin, vaikka se vaikeaa onkin luottamuksen murennuttua. Ei illuusioiden, vaan tosiasioiden pohjalta, ja jo pitkän yhteisen rajankin vuoksi. Venäjän hyökkäyksen käynnistämän Ukrainan sodan myötä on kuitenkin ilmeistä, että länsimaiden ja Venäjän suhteissa edessä on pitkä kylmä kausi, jota leimaa entistä syvempi epäluottamus ja kovien jännitteiden jatkuminen, arvioi Rehn.
Päättäväisyys ja yhtenäisyys tärkeää
Poliittisten, historiallisten ja teknisten pohdiskelujensa päätteeksi Rehn toteaa, että Suomen kannalta tärkeintä on lopulta päättäväisyys ja yhtenäisyys.
– Väheksymättä teknisiä ratkaisuja, vieläkin tärkeämpää – itse asiassa elintärkeää – Suomen turvallisuuspolitiikassa on päättäväisyys ja kansallinen yhtenäisyys. Sillä on pienelle kansalle suuri arvo etenkin tässä kovan voimapolitiikan maailmassa. Sitä on syytä ylläpitää ja vahvistaa analyyttisella keskustelulla ja yhteisellä tilannekuvalla – vaikka toki ulkopolitiikassa on myös asioita, jotka lienee parempi vain yhdessä ymmärtää rivien välistä kuin panna sellaisenaan paperille, summaa Rehn.