Sisäministeriön perhesurmabyrokratia-työryhmän raportti on kerta kaikkiaan järkyttävää luettavaa.
Ei, siinä ei kuvata mitään yksittäistä veritekoa tai haastatella surevia omaisia. Se on vielä pahempi. Ja siksi erittäin tärkeä.
Ote ministeriön tiedotteesta: ”Lainsäädäntöä on muun muassa kehitettävä niin, että viranomaiset ja muut niihin rinnastettavat palveluntuottajat voivat tehdä ilmoituksen poliisille tai sosiaaliviranomaisille, salassapitosäännösten sitä estämättä, kun vakavan väkivallan uhka on ilmeinen.”
Kannattaa lukea tuo kahteen kertaan.
Suomeksi siinä todetaan, että byrokratia estää lapsimurhien ehkäisemistä.Tilanne on suoraan sanoen jopa pahempi kuin uskoin, vaikka 23 vuoden rikostoimittajakokemus on optimistiset kuvitelmat hionut pois.
Nyt voi tietysti ihmetellä sitä, että miten ihmeessä meille on ylipäätään voitu laatia ja säätää tuollaisia lakeja. Edes vanhojen satujen hölmöläiset eivät kyenneet tuollaiseen. No, ehkä jos pimeään pirttiin olisi kannettu valoa säkki päässä.
Tarvittiin siis työryhmä, joka pohti asiaa kymmenen kuukautta. Työryhmä yritti tehdä kaavion eri tahojen salassapitosäännöksien keskinäisistä suhteista, mutta siitä olisi tullut liian monimutkainen. Kukaan ei olisi saanut siitä selvää.
Kyse on suomalaisen yhteiskunnan törkeästä ylibyrokratisoitumisesta ja ylisalaamisesta. Virkamiehet eivät tajua lakeja kirjoittessaan tai eduskunta niitä säätäessään todellista vaikutusta.