Timo Haapala: Poliittinen saamattomuus sai sote-kasvot

Kuntauudistuksesta se alkoi.

Elo-syyskuun vaihteessa 2011 tuolloinen pääministeri Jyrki Katainen (kok.) oli kutsunut joukon politiikan toimituksen esimiehiä virka-asuntoonsa Kesärantaan kuulemaan hallituksen tulevista suurteoista.

Itseluottamus oli hirmuinen.

Innostuksen puna poskillaan pääministeri kertoi, miten kuntauudistus vedetään läpi että heilahtaa, "koska se on kirjattu hallitusohjelmaan". No ei vedetty, eikä vedetty mitään muutakaan rakennehanketta, jotka oli kirjattu hallitusohjelmaan. Pääministeri junaili itsensä Brysseliin EU-virkaan (pakeni paikalta) ja luunkovaksi mainostettu kuntaministeri Henna "joka saa kuntauudistuksen läpi jos kuka" Virkkunen (kok.)  lähti EU-vaaleissa perään.

Päätepiste nähtiin nyt 5. 3. 2015, kun hallituksen sote-uudistus siirrettiin Kataisen seuraajan Alexander Stubbin (kok.) silmien alla seuraavan hallituksen ja eduskunnan huoleksi puolitoista kuukautta ennen vaaleja.

On mahtanut kansa ihmetellä koukeroita sosiaali- ja terveysuudistuksen ympärillä.

Suomen perustuslain isä K. J. Ståhlberg lienee muutaman kerran kääntynyt haudassaan, kun on huomannut, miten Suomessa säädetään lakeja armon vuonna 2015 Kristuksen syntymän jälkeen. Hallitus, jonka pitäisi tuoda esitykset eduskunnalle, nosti kädet pystyyn ja antoi omat valmistelutehtävänsä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, jossa hallitukselle kuuluvasta lakiesityksen valmistelusta vastasi lopulta kaiken päälle OPPOSITION kansanedustaja Juha Rehula (kesk.)!

Tämän jälkeen joku perustuslakivaliokunnan käyttämistä valtiosääntöviisaista voisi kirjata johonkin alan oppikirjaan nyt nähdyn "perse edellä puuhun" -metodin.

Vastaavaa ei ole nimittäin Suomen historiassa ennen nähty.

Hallitus itse piiloutuu parlamentaarisen sote-ryhmän taakse. Se ei silti poista sitä, että hallituksen valmistelu asiassa on ollut luokatonta. Esityksen perustuslailliset ongelmat olivat tiedossa koko ajan. Se, että niitä herättiin tarkastelemaan vasta nyt, kertoo sitten siitä poliittisesta pöljyydestä. Sitä paitsi hallituksen esitysten perustuslainmukaisuutta pitäisi seurata myös oikeuskansleri Jaakko Jonkan, joka tuntuu löytävän aina mieluummin moitittavaa muiden töistä kuin omistaan.

Johtajuus on ollut hukassa sekä Kataiselta että Stubbilta. Ei ihme, että kansalaiset kaipaavat nyt vahvaa johtajaa, kuten EVA:n tuore selvityskin osoittaa. Siitä puhe, mistä puute. Tällä vaalikaudella puute on ollut kroonisen huutava.

Sinänsä huvittavaa, että jonkun tuppukunnan ammoin perustuslakiin määritellyt itsehallinto-oikeudet estävät valtakunnan hallinnon kehittämisen nykyaikaa vastaavaksi.

Keskustaa meno ei haittaa, mikä näkyy mm. entisen kuntaministerin, kansanedustaja Tapani Töllin (kesk.) tyytyväisestä naamasta.

Tien päässä eli seuraavssa hallituksessa Tölliä ja kumppaneita odottaa pitkälti valmiiksi sorvattu malli, jonka pohjalta kepu ajaa lopulta läpi ikiaikaisen maakuntahallintonsa.

Asia nousee esille seuraavissa hallitusneuvotteluissa ja se saattaa olla hinta, jonka joko Sdp tai kokoomus joutuvat maksamaan pääsystä Juha Sipilän (kesk.) ensimmäiseen hallitukseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että demarit ovat sisäistäneet tämän paremmin.

Se on sitä eteenpäin kaatumista, kuten Tölli itse asian on muotoillut.