Mikko Leppilampi kertoo Valo Pimiässä -podcastissa, millaisia tunteita ja ajatuksia vuodentakainen kohu hänessä herätti.
Näyttelijä Mikko Leppilampi puhuu Vappu Pimiän luotsaaman Valo Pimiässä -podcastin tuoreessa jaksossa suhtautumisestaan viime vuoden rikosepäilyynsä.
Seiska uutisoi viime vuoden toukokuussa, että Leppilammesta oli tehty rikosilmoitus seksuaalisesta ahdistelusta. Rikosilmoituksen mukaan väitetty ahdistelu tapahtui ilmoituksen tehneen naisen työpaikalla maaliskuussa. Muutamaa päivää myöhemmin uutisoitiin, että tapauksesta oli aloitettu esitutkinta.
Viime marraskuussa uutisoitiin, että Leppilampea koskeva syyteharkinta Pohjois-Suomen syyttäjäalueella oli päättynyt, eikä syyttäjä nostanut syytteitä Leppilampea vastaan. Syyttäjä teki asiasta syyttämättäjättämispäätöksen ei näyttöä -perusteella.
Lue myös: Mikko Leppilampi ei saa syytettä – ei näyttöä seksuaalisesta ahdistelusta
Leppilampi sanoo podcastissa, ettei hän halua puida itse tapahtunutta julkisesti. Hän ajattelee, ettei se kuulu julkiseen keskusteluun. Sen sijaan hän puhuu siitä, millaisia tunteita ja ajatuksia vuodentakainen kohu hänessä herätti.
– Kun tulee tarpeeksi perspektiiviä, niin osaa myös arvottaa asioita ja tehdä valintoja. On asioita, joille voin jotain ja asioita, joille en voi mitään. Jos se on tapahtunut, ja tämä on nyt todellisuus, niin sitten on enää jäljellä se, miten reagoin siihen. Mikä on rakentavaa ja missä vastuuni on suhteessa siihen, että minulla on perhe, oma elämä ja itseni. Kenelle annan vallan? hän sanoo.
Näyttelijä sanoo, että hänen on ollut pakko tutkia sitä, mitä hän on ja mitä hänellä on.
– Minulla on esimerkiksi terveys, minulla on perhe, koti, ystäviä. Minulla on paljon mahdollisuuksia. Jos suljen oven ja rupean katsomaan maailmaa toiselta kantilta, niin yhtäkkiä se on täynnä mahdollisuuksia luoda itsensä uudelleen ja löytää uusia intohimon kohteita. Se ei varmasti yhdenkään kurssin tai kirjan kautta synny, se on pakko mennä tuota kautta.
Leppilammen mukaan esimerkiksi hänen lähipiirinsä kohtaamat tragediat ja vastoinkäymiset ovat tuoneet hänelle perspektiiviä asian pohtimiseen. Hän ajattelee, että vaikka hänen egonsa mielestä kaikki on romahtanut, ei se kuitenkaan pidä paikkaansa.