Akateemisten opinnäytetöiden plagiointiepäilyt ovat nousseet jälleen parrasvaloihin.
Mikä on plagiointia tieteellisessä työssä? Kysymys on taas noussut julkisuuteen, kun Jyväskylän yliopisto kertoi äskettäin aloittavansa esiselvityksen kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) pro gradu -työstä plagiointiepäilyn takia. Huhtasaaren mukaan esiselvityspyyntö on tehty poliittisin perustein.
Plagioinnin määritteleminen on hyvin yksinkertaista, sanoo plagiointiin perehtynyt yhteiskuntatieteiden tohtori Erja Moore.
– Jos lukee jonkun toisen työtä ja käyttää siitä ajatuksia omassa tekstissä, täytyy merkitä lähde. Jos taas käyttää suoran lainauksen, se pannaan lainausmerkkeihin ja mainitaan lähde. Jos näin ei toimita, kyse on plagioinnista, hän sanoo.
Plagioinnin käsite on Mooren mukaan vähitellen hämärtynyt. Hänen mukaansa esimerkiksi pohdinta tahallisuudesta tai tahattomuudesta ei liity asiaan millään tavalla.
Opettajien ja opiskelijoiden mielestä plagioinnin yleisin syy on tahattomuus. Tämä selviää Helsingin yliopistossa muutama vuosi sitten tehdystä tutkimuksesta.
– Ei tiedetä, miten (lähteisiin) viitataan oikein ja harjoitellaan kirjoittamista. Kyse on enemmän taitamattomuudesta. Näin näkevät sekä opettajat että opiskelijat, sanoo professori Erika Löfström, joka oli tutkimusta tekemässä.
Tällaisissa tapauksissa opettajat yleensä mieltävät asian oppimisprosessina. Harvemmin ajatellaan, että liikkeellä ollaan vilpillisin aikein. Toki osa opettajista ja opiskelijoista arvioi, että on ihan puhtaasti vilpillistä toimintaa, mutta se ei ole läheskään niin yleistä kuin vahingossa plagiointi, Löfström lisää.