Akateemisten opinnäytetöiden plagiointiepäilyt ovat nousseet jälleen parrasvaloihin.
Mikä on plagiointia tieteellisessä työssä? Kysymys on taas noussut julkisuuteen, kun Jyväskylän yliopisto kertoi äskettäin aloittavansa esiselvityksen kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) pro gradu -työstä plagiointiepäilyn takia. Huhtasaaren mukaan esiselvityspyyntö on tehty poliittisin perustein.
Plagioinnin määritteleminen on hyvin yksinkertaista, sanoo plagiointiin perehtynyt yhteiskuntatieteiden tohtori Erja Moore.
– Jos lukee jonkun toisen työtä ja käyttää siitä ajatuksia omassa tekstissä, täytyy merkitä lähde. Jos taas käyttää suoran lainauksen, se pannaan lainausmerkkeihin ja mainitaan lähde. Jos näin ei toimita, kyse on plagioinnista, hän sanoo.
Plagioinnin käsite on Mooren mukaan vähitellen hämärtynyt. Hänen mukaansa esimerkiksi pohdinta tahallisuudesta tai tahattomuudesta ei liity asiaan millään tavalla.
Opettajien ja opiskelijoiden mielestä plagioinnin yleisin syy on tahattomuus. Tämä selviää Helsingin yliopistossa muutama vuosi sitten tehdystä tutkimuksesta.
– Ei tiedetä, miten (lähteisiin) viitataan oikein ja harjoitellaan kirjoittamista. Kyse on enemmän taitamattomuudesta. Näin näkevät sekä opettajat että opiskelijat, sanoo professori Erika Löfström, joka oli tutkimusta tekemässä.
Tällaisissa tapauksissa opettajat yleensä mieltävät asian oppimisprosessina. Harvemmin ajatellaan, että liikkeellä ollaan vilpillisin aikein. Toki osa opettajista ja opiskelijoista arvioi, että on ihan puhtaasti vilpillistä toimintaa, mutta se ei ole läheskään niin yleistä kuin vahingossa plagiointi, Löfström lisää.
Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2015 sähköisellä kyselylomakkeella. Siihen vastasi yhteensä 506 opiskelijaa ja 85 opettajaa eli kahdeksan prosenttia opiskelijoista ja yhdeksän prosenttia opettajista.
STT
Moore lisää, että uutta on myös keskustelupalstojen pohdinta siitä, kuinka monta prosenttia opinnäytetyössä saa olla kopioitua tekstiä.
– Jos omassa tekstissä on sellaista tekstiä, joka on julkaistu jossain muualla, silloin kyse on plagioinnista. Ei se siirry omaan tekstiin noin vain.
Monissa korkeakoulujen opinnäytetöissä kokonaisia tekstikappaleita on Mooren mukaan siirretty lähdeviitteineen omaan tekstiin.
– Lähdeviitteet ja lähdeluettelot voivat olla päällisin puolin kunnossa, mutta nekin voivat olla kopioituja – joku toinen teki työn, Moore sanoo.
Akateemista osaamista tarvitaan
Tutkimuksen kehittämispäällikkö Markku Ihonen on ollut avainhenkilönä, kun Tampereen yliopistossa otettiin käyttöön plagiaatintunnistusjärjestelmä Turnitin. Se vertaa sinne lähetettyjä tekstejä avoimen internetin aineistoihin, sinne aiemmin tallennettuihin opiskelijatöihin ja tietokantaan erikseen indeksoituun aineistoon.
– Turnitin otettiin käyttöön nimenomaan siksi, että se on ensisijaisesti hyvään lähdekäytäntöön opettava järjestelmä. Se toimii sellaisena tosi hyvin.
Plagiointiepäilyjä tulee Ihosen mukaan esille toisinaan ja ne saadaan yleensä kiinni ennen virallista tarkastusta.
– Tuolloin se on ohjauksellinen asia, eli vielä silloin sitä ei tarkastella opintovilppinä, vaan osaamattomuutena. Annamme ohjantaa ja korjausta.
Ihosta harmittaa, että julkisessa keskustelussa ihmiset tekevät suoraan päätelmiä löytämistään samankaltaisuuksista. Päätelmien teko vaatii kuitenkin erittäin hyvän akateemisen osaamisen. Esimerkiksi lääketieteen julkaisujen kohdalla Turnitin-järjestelmä usein näyttää, että niissä on samankaltaisuuksia muiden tekstien kanssa.
– Siinä ei kuitenkaan ole mitään klappia. Lääketieteellisessä tutkimuksessa nyt sattuu vaan olemaan sellainen kirjoittamistapa, että lausemuotoilut ovat niin vakiintuneita, että se (Turnitin) löytää samat muodot. Siksi tarvitaan akateeminen henkilö, joka ymmärtää, että tällä tieteenalalla on vakiintuneita ilmaisutapoja.
Järjestelmä ohjauksen välineenä
Turun yliopistossa pro gradu -tutkielmien plagiointiepäilyjä tulee esille hyvin harvoin, sanoo opintoasiainjohtaja Petri Sjöblom. Hänen mukaansa heilläkin tunnistinta käytetään etenkin ohjauksen välineenä. Tämän takia lopullisissa töissä on harvemmin plagiointia.
Jos opinnäytteissä havaitaan merkittävää plagiointia, käytössä on Sjöblomin mukaan kurinpitokeinoja. Niitä ovat rehtorin kirjallinen varoitus tai erottaminen määräajaksi. Jos työ osoittautuu plagiaatiksi, se hylätään.