Pikkulasten antibioottikuureilla huomattavia seurauksia suolistolle – erityisen haitallista alle 2-vuotiaille

Tuoreessa Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että toistuvat antibioottikuurit voivat vaikuttaa haitallisesti lapsen suolistoon, sekä lisätä ylipainon ja astman riskiä. 

Viimeisen kahden vuoden aikana penisilliiniä, antibiootteja ja makrolidi-antibioottia käyttäneiden lasten suolistossa havaittiin huomattavia muutoksia. Eniten haittavaikutuksia aiheuttivat erityisesti hengitystie-infektioihin määrättävät makrolidit.

Tutkimus julkaistiin tiistaina Nature Communications -tiedejulkaisussa.

Lapsen suolisto ei toivu lainkaan

Tutkimuksessa selvisi, että toistuivat antibioottikuurit voivat johtaa siihen, että lapsen suolisto ei ehdi toipua kuureista lainkaan. Erityisen haitallista kuurien syöminen oli alle kaksivuotiaille lapsille.

Tutkimuksessa verrattiin kahta Euroopassa ja Suomessa lapsille eniten annettavaa antibioottia, penisilliiniä ja makrolidi-antibioottia. Tutkimuksessa oli mukana 142 iältään 2–7-vuotiasta lasta.

Varhaislapsuuden antibioottikuureja on tutkittu paljon aikaisemminkin. Antibioottien käytöllä tiedetään olevan yhteys immuunivälitteisten sairauksien, kuten tulehduksellisen suolistosairauksiin, mutta myös astman ja ylipainon riskiin.

Myös tässä tutkimuksessa todettiin yhteys lääkkeiden ja ylipainon välillä. Lapset, jotka olivat saaneet kahden ensimmäisen ikävuoden aikana lääkekuureja, oli selvästi yhteys korkeampaan painoindeksiin.

Antibiootteja ei saisi syödä turhaan

Näistä tiedoista ollaan erityisen huolissaan siksi, että Suomessa on havaittu antibioottien liikakäyttöä. Keskivertosuomalainen saa bakteeritauteihin antibiootteja 7–8 päivää vuodessa, ja lääkkeitä määrätään suhteessa eniten juuri pikkulapsille ja vanhuksille.

Arvioiden mukaan jopa kolmasosa antibiooteista määrätään virusten aiheuttamiin infektioihin, joiden hoidossa antibiooteista ei ole lainkaan apua.

Antibiootteja ei tulisikaan koskaan käyttää ilman todellista syytä. 

Tutkimuksesta uutisoi ensimmäisenä Yle. Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan Nature Communications-julkaisusta. 

Lähteet: Nature Communications, Terveyskirjasto