Piispa Irja Askolaa huolettaa Suomea ja suomalaisia jäytävä pelko. Jotta heikommista voitaisiin aidosti pitää huolta, eri yhteiskuntaluokkien, rikkaan ja köyhän todellisuudet eivät saa erkaantua liian kauaksi toisistaan, Askola uskoo.
– En suinkaan haikaile yhtenäiskulttuurin perään, se oli monelle ahdistavaa aikaa. Mutta jos me irtaannumme: Päättäjien todellisuudet, eri kaupunginosien todellisuudet, eri ikäryhmien todellisuudet... Jos emme enää ollenkaan ymmärrä toistemme todellisuuksia, silloin on vaikeaa rakentaa yhteiskunnallista arvopohjaa, lainsäädäntöpohjaa, asennepohjaa sellaiseksi, että se tuottaisi sosiaalista turvallisuutta.
Askola lanseerasi ensi vuodelle käyttöön termin välittämisen, ei valittamisen vuosi. Piispa ymmärtää, että maahanmuuttajien tulo tai muu suuri muutos voi pelottaa. Tähän hän tarjoaa lääkkeeksi sitä, että ihmiset eri ikäryhmissä, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat, aidosti kiinnostuisivat toistensa tarinoista.
– Kantasuomalaiset eivät ole yksi yhtenäinen porukka; heillä on omat henkilöhistoriansa, viisautensa ja heikkoutensa. Samanlaisten tarinoiden kirjo löytyy myös tänne muualta muuttaneista.
Ei naiiveja, ei kyynisiäkään
Askolan mielestä on huolestuttavaa, jos omissa asenteissamme tai teoissamme asetamme nämä erilaiset apua tarvitsevat ryhmät vastakkain.
– Kotouttamisjärjestelmä on saatava toimimaan. Siihen tarvitaan erilaisia kantasuomalaisia olemaan kummeina tai arjen tulkkeina. Siihen toki tarvitaan myös lainsäädännöllistä ketteryyttä. Ei meidän tarvitse olla sinisilmäisiä tai naiiveja mutta ei kannata tulla myöskään kyyniseksi, Askola muistuttaa, ja jatkaa, että vihateot ovat rikollisia, tekee niitä kuka tahansa.