Piispa Irja Askolaa huolettaa Suomea ja suomalaisia jäytävä pelko. Jotta heikommista voitaisiin aidosti pitää huolta, eri yhteiskuntaluokkien, rikkaan ja köyhän todellisuudet eivät saa erkaantua liian kauaksi toisistaan, Askola uskoo.
– En suinkaan haikaile yhtenäiskulttuurin perään, se oli monelle ahdistavaa aikaa. Mutta jos me irtaannumme: Päättäjien todellisuudet, eri kaupunginosien todellisuudet, eri ikäryhmien todellisuudet... Jos emme enää ollenkaan ymmärrä toistemme todellisuuksia, silloin on vaikeaa rakentaa yhteiskunnallista arvopohjaa, lainsäädäntöpohjaa, asennepohjaa sellaiseksi, että se tuottaisi sosiaalista turvallisuutta.
Askola lanseerasi ensi vuodelle käyttöön termin välittämisen, ei valittamisen vuosi. Piispa ymmärtää, että maahanmuuttajien tulo tai muu suuri muutos voi pelottaa. Tähän hän tarjoaa lääkkeeksi sitä, että ihmiset eri ikäryhmissä, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat, aidosti kiinnostuisivat toistensa tarinoista.
– Kantasuomalaiset eivät ole yksi yhtenäinen porukka; heillä on omat henkilöhistoriansa, viisautensa ja heikkoutensa. Samanlaisten tarinoiden kirjo löytyy myös tänne muualta muuttaneista.
Ei naiiveja, ei kyynisiäkään
Askolan mielestä on huolestuttavaa, jos omissa asenteissamme tai teoissamme asetamme nämä erilaiset apua tarvitsevat ryhmät vastakkain.
– Kotouttamisjärjestelmä on saatava toimimaan. Siihen tarvitaan erilaisia kantasuomalaisia olemaan kummeina tai arjen tulkkeina. Siihen toki tarvitaan myös lainsäädännöllistä ketteryyttä. Ei meidän tarvitse olla sinisilmäisiä tai naiiveja mutta ei kannata tulla myöskään kyyniseksi, Askola muistuttaa, ja jatkaa, että vihateot ovat rikollisia, tekee niitä kuka tahansa.
Mutta mistä viha kumpuaa? Siinäkin tekijöiden tarinoista kiinnostuminen auttaisi, Askola uskoo.
– Ihminen kokee ettei minun hädästäni ole kukaan kiinnostunut. Media kertoo ja koko kylänraitti täyttyy siitä, että autetaan minulle outoja ilmiöitä, mutta kukaan ei ole koskaan tullut kysymään, että tarvitsisinko minäkin jotain apua.
Askola muistuttaa, ettei suomalaista yhteiskuntaa kannatelleita arvoja, kuten solidaarisuutta ole syytä lukita museon vitriinikaappiin.
– Meidän täytyy ensi vuonna katsoa myös yhteiskunnallisesti ja arjen tasolla myös asenteita, jotka auttavat meitä tekemään tästä Suomesta turvallisempaa eikä pelottavampaa paikkaa. Kaikille, erityisesti heille, joilla jostain syystä on voimavaroja tai rahavaroja tällä hetkellä vähemmän.