Kahvilassa istuu tietokonettaan tiivisti tuijottavia ihmisiä, joiden kahvikupit ovat tyhjentyneet jo aikoja sitten. Vasta kahvilaan astuneet tai tilauksensa tehneet asiakkaat tuijottelevat neuvottomina ympärilleen, kun istumapaikkoja ei ole.
Kuulostaako tutulta? Välillä Suomessakin – mutta ei kovin usein. Edunvalvontajärjestö Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi vakuuttaa, että meillä ongelma on edelleen päinvastainen.
– Tämä on osa positiivista kehitystä. Kahviloista on tullut suosittuja paikkoja ja kahvilakulttuuri on eurooppalaistunut, hän sanoo.
Aivan tuntematon ilmiö ei silti Suomen kuppiloissa ole. Lapin mukaan MaRaan on tullut satunnaisia yhteydenottoja kahvilayrittäjiltä, jotka kokevat kahvilaa työpisteenään käyttävien vievän tilaa uusilta maksavilta asiakkailta. Lappi kuitenkin korostaa, että tämä aiheuttaa ongelmia vain silloin, kun uusia asiakkaita on jonossa eikä vapaita istumapaikkoja ole.
Avuksi kansalaistaito: huomaavaisuus
Maailmalla kahviloissa on paikoin pyritty rajaamaan kahvilatyöskentelyä ja -opiskelua esimerkiksi katkaisemalla langaton internetyhteys tai kieltämällä läppärit joko joistakin pöydistä tai jopa koko kahvilasta. Lappi ei ainakaan vielä näe kielloille tarvetta.
– Enemmänkin katsoisin, että tässä on kysymys kansalaistaidoista. Jos kahvilassa on tilaa, työskentely ei haittaa, mutta jos maksavia asiakkaita kääntyy ovelta pois, silloin on osattava ajatella tilannetta kahvilanpitäjän ja muiden asiakkaiden kannalta.
Lapin mukaan joku kahviloissa töitä tekevä saattaa kuitenkin esimerkiksi syödä ensin aamiaisen ja myöhemmin vielä lounaan, eli kaikki tietokoneen kanssa istuvat eivät välttämättä vain vie tilaa.
– Kokonaisuutena katsottuna on myönteistä, että ihmiset viettävät entistä enemmän aikaa kahviloissa ja ravintoloissa. Suomessa pohditaan lähinnä sitä, miten ihmiset saataisiin palveluiden pariin hiljaisinakin päivinä, kuten maanantaisin ja tiistaisin.
Tilaa myös uusille bisnesideoille
Lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen Suomen Yrittäjistä ei ole kuullut kahvilatyöskentelystä nurinaa. Hän kuitenkin uskoo työnteon varsinaisen työpaikan ulkopuolella lisääntyneen, sillä tietotyöläisten etätyö on kasvava ilmiö ja yksinyrittäjien määrä on työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan kasvanut koko 2000-luvun.
– Sekä etätyöläiset että yrittäjät varmastikin käyvät kahviloissa työskentelemässä ja tapaamassa asiakkaita muutenkin kuin lounaan merkeissä, hän arvioi.
Toivonen arvelee, että yksittäistapauksissa ja pienissä kahviloissa voi joskus syntyä ristiriitatilanteita, jos asiakaspaikkoja on vähän. Jos kahvilayrittäjä haluaa asiakkaikseen mieluummin kahvitteluun keskittyviä kuin konettaan näpytteleviä ihmisiä, neuvoo Toivonen miettimään, miten tilaa voi muovata omalle kohderyhmälleen sopivaksi. Jos pöydissä ei esimerkiksi ole pistorasioita, työläiset eivät välttämättä parkkeeraa paikalle kovin pitkäksi aikaa.
Uudet ilmiöt, kuten freelancer-työn yleistyminen, tuovat Toivosen mukaan myös uusia liiketoimintamalleja. Yksi esimerkki on yhteistyötiloiksi tarkoitetut, kahviloiden kaltaiset paikat, joissa maksetaan esimerkiksi tuntitaksaa ja kahvi kuuluu hintaan.
– Ihan varmasti tarve tulee lisääntymään ja näihin tarpeisiin syntyy monenlaista bisnestä, Toivonen toteaa.