Tutkija Markku Jokisipilä esittää uudessa kirjassaan syytöksiä median ja yliopistomaailman suuntaan.
Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan, apulaisprofessori Markku Jokisipilän uutuuskirjan mukaan perussuomalaisiin suhtaudutaan selvästi muita puolueita kriittisemmin.
Osa toimittajista tapaa Jokisipilän mielestä suorastaan alleviivata perussuomalaisen politiikan huonoutta ja jopa vaarallisuutta, ja täysin sama suhtautuminen vallitsee osassa akateemistakin kenttää.
Jokisipilän kirjassa Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla esitetään väitteitä, joihin sekä media- että tutkijamaailmassa lienee syytä suhtautua vakavasti.
Mitä asiantuntijat vastaavat?
Politiikan tutkija ei tunnista ilmiötä akateemisessa tutkimuksessa. Mediatutkija katsoo, että syytöksissä on perää, mutta kyse ei ole puolueen systemaattisesta mollaamisesta.
Lue lisää: Nämä seikat tekevät tutkijan mukaan perussuomalaisista myös historiallisesti poikkeuksellisen puolueen
”Olkiukon haju tässä vähän tuoksahtaa”
– Mielestäni perussuomalaisia on kohdeltu ihan puolueena muiden joukossa, poliitiikan tutkija Emilia Palonen Helsingin yliopistolta sanoo.
Perussuomalaisia tutkitaan Palosen mukaan itse asiassa huomattavan paljon. Hän viittaa kollegaansa Rauli Mickelssoniin, jonka mukaan jopa 75 prosenttia suomalaisesta puolueita koskevasta tutkimuksesta liittyy juuri perussuomalaisiin.
Perussuomalaiset nousivat huipulle ja ovat pysyneet suurena puolueena vuoden 2011 jytkyvaaleista lähtien. Jokisipilä sanoo kirjassaan, että tämä on ollut kansanvallan toteutumisen kannalta hyvä ja terve ilmiö.
Palosen mukaan julkisessa keskustelussa on itse asiassa varsin usein ajateltu aivan samoin, Helsingin Sanomien pääkirjoituksia myöten.
Jokisipilän mukaan perussuomalaisista on tullut ”eräänlainen suomalaisen politiikan sokea piste ja alue, jolla normaalit argumentointi- ja todistelusäännöt eivät ole voimassa”.
Palonen ei niele tämän tyyppisiä väitteitä: hänen mukaansa perussuomalaiset ymmärretään Suomessa aika lailla normaalina puolueena.
– Olkiukon haju tässä vähän tuoksahtaa, Palonen sanoo.
Onko perussuomalaiset äärioikeistolainen puolue?
Muun muassa saksalaista natsismia ja muita historian ääriliikkeitä tutkineen Jokisipilän mukaan niin toimittajat kuin tutkijatkin ovat leimanneet perussuomalaisia perusteettomasti äärioikeistoon.
Hänen mukaansa ”väitteitä perussuomalaisten äärioikeistolaisuudesta, fasistisuudesta ja natsistisuudesta on vaikea pitää muuna kuin sensaationhakuisena, yliampuvana ja motiiveiltaan poliittisena loanheittona”.
Palonen ei ole äärioikeistolaisuuden osalta samoilla linjoilla.
– Riippuu, missä määrin me puhumme perussuomalaisista puolueena, missä määrin puhumme aktiiveista, joita siellä on, Palonen huomauttaa.
Perussuomalaisten äärioikeistolaisuutta puntaroidessa on merkittävä ero siinä, onko kyse puolueen ohjelmista, äänestäjien näkemyksistä vai vaikkapa puolueen kytköksistä erilaiseen ulkoparlamentaariseen toimintaan.
Perussuomalaisten talouspolitiikan Palonen ajattelee olevan nykyisin selvästi oikealla.
Moni tutkija on hänen mielestään löytänyt perussuomalaisista aitoja äärioikeistolaisuuden piirteitä.
Palonen itse käyttää mieluummin termiä radikaalioikeisto. Tällä hän viittaa siihen, että perussuomalaiset pyrkii toimimaan poliittisen järjestelmän sisällä, eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa.
Ulkomailla perussuomalaisten kaltaiset puolueet ovat Palosen mukaan asettuneet liberaalia demokratiaa vastaan, ja perussuomalaisetkin ”haastaa” käsityksiä demokratiasta etenkin kritisoidessaan maahanmuuttoa ja sulkiessaan ihmisryhmiä pois sen piiristä.
Toisaalta kovaa maahanmuuttokritiikkiä ovat esittäneet myös demokraattisiksi katsotut puolueet, vaikkapa Tanskan sosiaalidemokraatit, Palonen muistuttaa.
Kyse on huomattavissa määrin niin äärioikeiston kuin demokratiankin käsitteiden määrittelemisestä.
Lue lisää: Politiikan tutkija analysoi uutuuskirjassa: Tämä on suuri ero Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran välillä
Poikkeuksellista spekulaatiota tutkijakollegan motiiveista
Syytökset politiikan tutkijoiden puolueellisuudesta ovat tiedemaailmassa kovia. Palonen on yksi näkyvimmistä perussuomalaisia kommentoivista tutkijoista, joten Jokisipilän kritiikki kohdistuu eittämättä myös häneen.
Yhtään vähemmän rajuja eivät ole Palosen MTV Uutisten haastattelemassa esittämät teoriat siitä, miksi Jokisipilä on kirjansa kirjoittanut.
Jokisipilä itse kirjoittaa olevansa kiinnostunut perusuomalaisista poliittisesti ja historiallisesti ainutlaatuisena suomalaisen yhteiskunnan ilmiönä. Kirja ei hänen mukaansa ole perussuomalaisten puolustus tai syytös heidän kriitikkoja vastaan.
Palonen spekuloi Jokisipilän haluavan politiikkaan ja kirjoittaneen tästä syystä kirjan, jota Palonen pitää ”perussuomalaisten puolustuksena”.
– Minulle tuli tässä mieleen, että perussuomalaisillahan on kaksi europarlamentaarikkoa. Tällä hetkellä on kovasti kysyntää kansainväliselle yhteistyölle perussuomalaisten kaltaisten puolueiden välillä. Markku Jokisipilä voisi varmaan hyvinkin nähdä itsensä perussuomalaisten eurovaaliehdokkaana.
Miten media suhtautuu perussuomalaisiin?
Tieteilijöiden lisäksi oman annoksensa kirjassa saavat myös toimittajat.
– Mediallakin tekee juuri perussuomalaisten tapauksessa tiukkaa pysytellä poissa puoluepolitiikan kentältä ja olla neuvomatta yleisöään siitä, kenelle luottamuksensa äänestyskopissa kannattaa antaa, Jokisipilä kirjoittaa.
Kansainväliset tutkimukset kyllä osoittavat, että liberaali länsimainen media käsittelee kansallismielisiä maahanmuuttoon torjuvasti suhtautuvia puolueita muita kriittisemmin, sanoo viestinnän professori Juha Herkman Helsingin yliopistosta.
– Mutta että siinä olisi joku järjestelmällinen median projekti taustalla, siihen en usko, Herkman linjaa.
Keskeistä on se, että perussuomalaiset itsekin määrittelee olevansa vaihtoehto kaikille muille puolueille.
– Puolue on erilainen, haluaa itse olla erilainen ja haluaa profiloitua erilaiseksi, ja sitä käsitellään myös eri lailla julkisuudessa, Herkman arvioi.
Perussuomalaiset puhuvat julkisuudessa paljon muita puolueita useammin esimerkiksi maahanmuutosta, ja sävy voi usein olla provosoiva, loukkaavakin.
Tämä osaltaan vaikuttaa Herkmanin mukaan siihen, miten media kohtelee puoluetta.
Herkät teemat toisaalta nousevat helposti otsikoihin ja herättävät vastareaktioita puolueesta riippumatta.
Julkisuudessa on käsitelty kriittisesti yhtä lailla esimerkiksi SDP:n Hussein al-Taeen juutalaisia halventavia kirjoituksia ja Abdirahim ”Husu” Husseinin väitteitä siitä, että kaikki perussuomalaisten äänestäjät olisivat rasisteja.
– Jos muut puolueet tekevät samanlaisia kannanottoja, kyllä niitäkin käsitellään kriittisesti, Herkman sanoo.
Media tarttuu rajuihin ulostuloihin
Jokisipilän mukaan suomalainen valtamedia ja perussuomalaiset ovat toisaalta suorastaan symbioosissa.
Perussuomalaiset aiheuttavat draamaa, media paheksuu ja tunnepitoiset otsikot keräävät klikkauksia.
Herkmankin toteaa kansainvälisen mediatutkimuksen antavan näyttöä siitä, että taloudellisessa ahdingossa olevat mediatalot hyötyvät populistipuolueita ympäröivistä polemiikeistä ja niistä saatavista raflaavista otsikoista ja uutisjutuista.
Provokaatioihin tartutaan toisaalta usein ensisijaisesti siksi, että ne ovat ihmisiä kiinnostavia uutisaiheita, ei suoranaisesti euron kuvat silmissä.
Lisäksi varsinkin angloamerikkalaisen tabloidikulttuurin sekä suomalaisen lehdistön välillä on selkeä ero. Etenkin Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin aikana koko mediaympäristö polarisoitui rajusti.
– Tällaista ei mielestäni selvästi ole nähtävissä Suomessa tai Pohjoismaissa ollenkaan samassa mitassa kuin näissä muissa ympäristöissä, Herkman arvioi.