Suomen resurssit turvapaikanhakijoiden kohdalla alkavat olla äärimmilleen venytetty, arvioi vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto Peter Uutisvirrassa -ohjelmassa. Kriisin ratkaisussa olisikin hänen mukaansa tärkeää pysytellä alkulähteillä.
– Me näemme tästä yhden pään, joka on turvapaikanhakijoiden tulo Eurooppaan ja Suomeen. Se, josta kuitenkin pitäisi jaksaa kantaa huolta, on se alkupää. Miten kriisit lähtevät liikkeelle, miksi ihmiset joutuvat lähtemään kotiseudultaan ja mitä sillä alueella voidaan tehdä?
Haaviston mukaan konfliktien ratkaisemisen ohella olisi tärkeää saada pakenevat ihmiset pysymään lähellä konfliktialuetta ja auttaa heitä siellä. Haavisto huomauttaa, että esimerkiksi Libanon on ottanut enemmän lapsia vastaan kuin Libanonissa on lapsia.
– Jos pystymme Libanonia tukemaan siinä, että he pystyvät näitä pakolaisia auttamaan, niin se olisi ehkä tänä päivänä tärkeintä.
Haavisto toivookin, että kehitysyhteistyörahat ja kriisiapu nousisivat entiselle tasolleen.
Teltta vai kuolema?
Suomen resurssien turvapaikanhakijoiden suhteen Haavisto näkee olevan aika lailla tapissa 30 000 pakolaisen kohdalla.
– Jos tilanne on se, että joko ihminen kuolee Balkanin kylmyyteen tai annetaan teltta, lämpöä ja ruokaa, niin ei Eurooppa niin köyhä ole etteikö voitaisi ihmisiä pitää hengissä, Haavisto toteaa.
Tilanne on kuitenkin Haaviston mukaan toinen, kun ajatellaan kotoutumista ja tänne asettumista.
– Jos katsoo Suomen resursseja sijoittaa ja kouluttaa ihmisiä, niin kyllä ne ovat aika rajalliset. Ruotsissa on ollut paljon pidempi traditio pakolaisten vastaanotossa. Meillä osaavat henkilöt ja osaavat resurssit ovat harvassa.
Turvapaikanhakijoita koskevien kysymysten on nähty jakavan vahvasti Suomea. Haavisto uskoo kuitenkin, että useimmiten kysymys on ennakkoluuloista ja peloista, jotka hälvenevät kun tilanne tulee tutummaksi.
Eri asia ovat Haaviston mukaan sitten turvapaikanhakijoiden aiheuttamat ylilyönnit tai rikostentekijät. Näiden kohdalla tilanne tulisi Haaviston mukaan ratkaista nopeasti
– Jos heillä ei ole perustetta jäädä, niin silloin nopeasti ulos, jos ei Suomeen sopeudu eikä täällä pysty olemaan. En minä tunne sellaista ihmistä kohtaan mitään sääliä, joka tuo turvattomuutta tullessaan ja anoo turvapaikkaa.
– Mutta joukossa on tietysti perheitä ja oikean avun tarvitsijoita.