Keuhkosyöpä on rintasyövän ja suolistosyövän jälkeen naisten kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa. Se mielletään iäkkäiden, tupakoivien miesten taudiksi, mikä ei suinkaan ole koko totuus. Keuhkosyöpään voi sairastua kuka tahansa.
Paula Lumme kävi muutama vuosi sitten astmatutkimuksissa, joissa hänen keuhkoistaan löydettiin kolmen sentin varjostuma.
– Röntgenlääkäri piti sitä mahdollisena keuhkosyöpänä, mutta hoitava lääkäri väitti, ettei kyseessä olisi mitään vakavaa.
Syöpää ei kuulemma ollut aihetta epäillä, koska Lumme ei tupakoi. Tästä huolimatta asiat alkoivat näyttää huonolta.
– Meni muutama vuosi, ja kuntoni alkoi heiketä. Lopulta toiminta- ja työkykyni romahti happivajeen takia.
Lumme alkoi epäillä itseään
Ensin Lumpeella epäiltiin burnoutia.
– Vaikea siinä oli itse diagnosoida itseään. Aloin itsekin uskoa, että kai olen sitten vain luulosairas.
Lopulta hänen keuhkonsa kuvattiin uudestaan.
Diagnoosi oli lohduton: hänellä todettiin molempiin keuhkoihin levinnyt, parantumaton keuhkosyöpä.
Vertaistuesta apua
Lumme on karusta tuomiosta huolimatta säilyttänyt positiivisen ja reippaan elämänasenteen.
– Tietenkin vuosien aikana saadut sytostaattihoidot ovat auttaneet paljon, mutta erityisen tärkeää on vertaistuki.
Hän kertoo itsekin ryhtyneensä syöpäsairaiden tukihenkilöksi ja potilasaktiiviksi. Hän kokee sairauden myötä saaneensa uuden elämäntehtävän.
– Olen tajunnut elämän rajallisuuden. Kun tietää, että jokainen hetki on tärkeä, haluaa käyttää elämän tärkeisiin asioihin, eikä tuhlata sitä.