Paulan, 40, ja hänen miehensä, 41, lapsettomuushoidot päättyivät nelisen vuotta sitten. Paulasta se tuntui siltä kuin joku olisi kuollut: hän ei saisi koskaan haaveilemaansa lasta eikä yhdenkään joulun vietossa kuuluisi oman pienen lapsen iloa.
Paula ja hänen aviomiehensä kävivät kaikki lapsettomuushoidot läpi niin yksityisellä kuin kunnallisellakin puolella. Toivo omasta lapsesta heräsi, mutta vain hetkittäin. Paula ajatteli aina, että ehkä ensi joulu vietettäisiin yhdessä oman lapsen kanssa.
Haaveet kaatuivat nelisen vuotta sitten marraskuun aikoihin, kun viimeinen raskausyritys epäonnistui.
– Minun oli luovuttava suurimmasta ja tärkeimmästä haaveestani. Se tuntui siltä kuin joku olisi kuollut, Paula kertoo.
Tutkimuksissa selvisi, että parin lapsettomuuden takana olivat munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen sekä Paulalta löytynyt endometrioosi.
Tieto lisäsi Paulan epäreiluuden tunnetta: miksi jotkut parit jäävät ilman lapsia, ja miksi juuri meille kävi niin?
Perhejoulujen suru
Paula on aina ollut jouluihminen: joulu on hänestä vuoden parasta aikaa. Hän nautti joulusta ja toivoi, että voisi jakaa ilon oman lapsensa kanssa. Sellaista päivää ei kuitenkaan koskaan tullut.
– On hyväksyttävä, että olemme aina kaksin, Paula kertoo MTV Uutisille.
Molempien sisaruksilla on lapsia, ja Paulalla ja hänen miehellään on kummilapsia. Joskus Paulasta kuitenkin tuntui, ettei hän voisi iloita sisarustenkaan lapsista.
Paula itki monta joulua joulusaunassa lapsettomuuttaan. Mieskin suri, mutta otti tukijan roolin. Paulan jouluissa onkin aina se sivujuonne mukana – suru lapsettomuudesta.
Nyt, kun viimeisistä hoidoista on nelisen vuotta, Paula pystyy myös iloitsemaan sisarusten lapsista. Jouluisin lapsettomuus tulee kuitenkin aina jonkinlaisena suruna mieleen. Onhan joulu niin perhekeskeinen juhla.
Joulu ei ole vain lapsia varten
Paula ja hänen miehensä viettävät tänäkin jouluna sekä oman joulun että sukujoulun. Lapsuudenperheen keskellä temmeltävät sisarusten lapset.
– Olen aina rakastanut joulua. Odotin koko lapsuuden sitä, että saisin nähdä oman lapseni ilon joulun keskellä.
– Kun perhejouluista palaa omaan kotiin, kodin tyhjyys tuntuu pahalta. Siellä ei kuulu lasten ääniä.
Toisaalta avoimuus on auttanut oman perheen keskellä. Paula ja hänen miehensä ovat kertoneet läheisille ja ystäville avoimesti tilanteestaan.
– Saamme olla niitä, joita olemme. Perhe ja ystävät ovat hyvin tukeneet lapsettomuuden keskellä.
Toisaalta Paula on myös oivaltanut, ettei joulu ole vain lapsia varten.
– Vietämme joulua omalla tavallamme. Kun etsimme niitä omia tapoja viettää joulua, suru helpottuu vähän. Pystyn taas myös nauttimaan joulusta.
Joulu on Paulalle yhä vuoden paras ajankohta – vaikkei joululahjojen keskellä koskaan leikikään Paulan ja hänen miehensä yhteistä lasta.
