Paulan, 40, ja hänen miehensä, 41, lapsettomuushoidot päättyivät nelisen vuotta sitten. Paulasta se tuntui siltä kuin joku olisi kuollut: hän ei saisi koskaan haaveilemaansa lasta eikä yhdenkään joulun vietossa kuuluisi oman pienen lapsen iloa.
Paula ja hänen aviomiehensä kävivät kaikki lapsettomuushoidot läpi niin yksityisellä kuin kunnallisellakin puolella. Toivo omasta lapsesta heräsi, mutta vain hetkittäin. Paula ajatteli aina, että ehkä ensi joulu vietettäisiin yhdessä oman lapsen kanssa.
Haaveet kaatuivat nelisen vuotta sitten marraskuun aikoihin, kun viimeinen raskausyritys epäonnistui.
– Minun oli luovuttava suurimmasta ja tärkeimmästä haaveestani. Se tuntui siltä kuin joku olisi kuollut, Paula kertoo.
Tutkimuksissa selvisi, että parin lapsettomuuden takana olivat munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen sekä Paulalta löytynyt endometrioosi.
Tieto lisäsi Paulan epäreiluuden tunnetta: miksi jotkut parit jäävät ilman lapsia, ja miksi juuri meille kävi niin?
Perhejoulujen suru
Paula on aina ollut jouluihminen: joulu on hänestä vuoden parasta aikaa. Hän nautti joulusta ja toivoi, että voisi jakaa ilon oman lapsensa kanssa. Sellaista päivää ei kuitenkaan koskaan tullut.
