Entinen NHL-kiekkoilija Paul Kariya ei muista mitään hetkistä, jotka ovat hänen uransa kenties ikonisimmat.
Kariyan ura päättyi vuonna huhtikuussa 2010. Virallinen lopetusilmoitus tuli yli vuotta myöhemmin. Hän ehti saada kuusi aivotärähdystä, ja päävammat päättivät pelaamisen etuajassa 35-vuotiaana.
Sen jälkeen Kariyaa ei ole pahemmin jääkiekon parissa nähty. Kun hänen pitkäaikaisen tutkaparinsa Teemu Selänteen paita nostettiin Anaheim Ducksin kotihallin kattoon, Kariya ei ollut paikalla, toisin kuin Selänne toivoi. Kanadalaisella oli perhemenoja, eikä hän ollut Anaheimissa. Kariya selittää TSN:n syväluotaavassa minidokumentissa syitä siihen, miksei häntä nähdä kiekkopiireissä.
– En ole mukana, koska en pelaa. En ole poissa minkään syyn, lajin tai liigan takia. Pidän matalaa profiilia, koska olen hyvin yksityinen ihminen, Kariya sanoo.
Vaikka Kariyan tavallinen kuulostaa kenen tahansa unelmalta – aamulla hän huoltaa kroppaansa joogalla tai venyttelyllä ja lähtee sitten surfaamaan määrittelemättömäksi ajaksi, minkä jälkeen hän viettää aikaa kuvankauniin naisystävänsä kanssa – ovat jääkiekon jättämät vammat isoja. Kun ura päättyi, Kariyalle tehtiin testit, joiden perusteella hänen aivotoimintansa oli heikentynyt 60 prosentilla.
Kun saa rajun iskun päähän, tilanne on karu.
– Heräsin sairaalansängystä enkä tiennyt kuka olen ja missä olen. Kun näin mitä oli tapahtunut, olin raivoissani, se sana ei edes kuvaile tunteitani. En itseni puolesta vaan siksi, että näitä taklauksia oli yhä pelissä, Kariya muistelee.