Pastori jakoi kuvan "Antin" hautajaisista, joihin ei tullut yhtäkään omaista – "Nyt muistamassa en ole vain minä, vaan laajennettu joukko"

Video pyhäinpäivältä 2017: Sirkkaa oltiin hautaamassa ilman saattajia – paikalle saapui ryhmä, jonka virrenveisuu nosti kylmät väreet papillekin: "Kenenkään ei pidä lähteä yksin"

Pastorific-videoblogia ylläpitävä ja some-aktiivinen pastori Koski pyysi seuraajiaan viettämään hetken ”Antin”, yksinäisen vainajan muistolle. Tapauksia, joissa kukaan ei saavu muistamaan poismennyttä ihmistä, on Kosken mukaan silloin tällöin.

–Jaoin kuvan sillä ajatuksella, että sen jälkeen muistamassa en ole vain minä, vaan laajennettu joukko, Koski perustelee.

Vainaja saattaa jäädä ilman muistajia erilaisista syistä. Lähiomaisiin otetaan aina yhteyttä, jos sellaiset onnistutaan löytämään. Aina heitä ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole.

– Voi olla vaikkapa perheen ainut lapsi, jonka vanhemmat ovat jo kuolleet ja joka on muuten viettänyt yksinäistä elämää. Joskus on muista syistä erakoitunut, mahdollisesti vähän laitapuolenkulkija tai muuten yksinäinen, Koski miettii.

”Koskettaa vähän eri tavalla”

Yksinäisetkin vainajat haudataan lähes täysimuotoisen hautajaiskaavan mukaan. Kun yleisöä ei ole, Koski ei pidä puhetta, mutta hautaan siunaaminen, hiekan heittäminen ja rukoukset pidetään mukana toimituksessa. Paikalla ovat pastori, vainaja ja mahdollisesti kanttori.

Pastorille itselleen hautajaiset vailla omaisia ovat herkkä hetki.

– Tuntuu karulta, ettei paikalla ole ketään muuta. Toisaalta hetki voi olla tavallisia hautajaisia intiimimpi, koska läsnä ovat vain minä ja tästä maailmasta jo poistunut vainaja. Se koskettaa vähän eri tavalla, sillä toimitusta ei silloin pidä kenellekään muulle kuin vainajalle, Koski kertoo.

Muun muassa hautajaistoimistot tarjoavat hautajaisiin kantajapalveluja, jos saattoväestä ei löydy riittävästi arkunkantajia. Koski miettii, voisiko yksinäisille vainajille saada jotakin kautta myös muistajia.

– Oli kiva, kun jonkun aikaa sitten koululuokka oli kutsuttu paikalle. Järjestelmää, jonka kautta voisi tulla muistamaan tai läsnäolemaan siihen tilanteeseen, ei ole. Sellaiselle voisi olla tilausta, Koski pohtii.