Viidesti Korisliigan parhaaksi erotuomariksi valittu Ville Selkee lopettaa uransa. Päätös lopettamisesta kypsyi Selkeen takaraivossa muutaman viime kauden ajan.
Selkee kertoi päätöksestään kesän alussa erotuomarikollegoilleen kirjeellä. Hän kertoo, että päätös erotuomarikollegojen keskuudessa aiheutti reaktioita laidasta laitaan: osa ei ollut yllättynyt, mutta toisille tieto lopettamisesta oli puolestaan todella kova yllätys.
– Uskallan sanoa, että elän itselleni antamaa lupausta todeksi. Lopetan urani huipulla ennen kuin tekemiseni taantuminen kentällä on alkanut.
– En halua jättää itsestäni Korisliiga-ympyröissä sellaista kuvaa, että jäin vain ”hengaamaan”, jos en pysty antamaan itsestäni ihan kaikkea pelille. All in tai sitten out, Selkee kertoo Basket.fi:n haastattelussa.
Selkee viittaa työhönsä ruotsalaisen pörssiyhtiön talousosaston veroasiantuntijana ja vielä enemmän sanojensa mukaan tärkeimpään rooliinsa tuoreena, vajaan vuoden ikäisen pojan isänä.
Palautuminen vähissä
Selkee myöntää, että 2011 käynnistyneen Korisliiga-erotuomariuran alkuvuodet olivat haipakkaa. Pelimäärät olivat kovia, ja kansainvälisten pelien alettua muutamaa vuotta myöhemmin, määrät kasvoivat entisestään.
– Vain pieni joukko ymmärtää, että erotuomarin työ on muutakin kuin se kahden tunnin näyteikkuna, kun peli pelataan. Kokonaiskuva on täysin toinen. Erotuomareilla ei ole kotipelejä, vaan jokainen peli on reissupeli.
– Fyysisestä ja henkisestä kunnosta on pidettävä hyvää huolta, vaikka palautumiseen jäävä aika on usein vähissä. Meillä on joko opiskelut tai siviilityöt, ja perheet, erotuomaroinnin ohessa.
– Erotuomarointiin liittyvä ajatustyö ei lopu päätösvihellyksen, vaan pikemminkin se työ vasta alkaa siitä, Selkee taustoittaa.
Selkee myöntää, että hän oli visioinut viheltävänsä vielä 50-vuotiaana. Tästä huolimatta hän arvuutteli usein ääneen itselleen ja lähipiirilleen, kauankohan ura ylipäänsä vielä jatkuu ja löytäisikö hän uuden tavan lähestyä erotuomarointia
– Lopulta viime kauden aikana aloin tuntea, että se draivi, joka oli puskenut aiemmin eteenpäin, alkoi kadota. Asteittain sisäinen liekkini vain sammui. Kysyin usein itseltäni, mikä minua motivoisi jatkamaan.
– Jos vedän kauden tai kaksi tästä eteenpäin, nähdäänkö kentillä parempaa Ville Selkeetä? Kerta kerran jälkeen tulin siihen tulokseen, että tuskin.