Nykytutkimuksessa pääkalloilla ei juurikaan ole merkitystä.
Ruotsalainen professori Gustaf Retzius teki tutkimusmatkan Suomen Hämeeseen ja Karjalaan 1870-luvulla.
Paikallisväestön kalloja mittaamalla sekä ihmisiä valokuvaamalla ja arvioimalla oli tarkoitus osoittaa suomalaisten alempi paikka kansojen — eli rotujen — joukossa.
Muun aineiston lisäksi Suomesta vietiin Ruotsiin kymmeniä pääkalloja muun muassa Pälkäneeltä.
Retzius ja tutkijaryhmänsä samoili hautalapioineen erityisen uutterasti Pirkanmaalla Pälkäneen rauniokirkon alueella, jossa on tiettävästi erittäin vanhoja – jopa esikristillisiä – hautoja.
Noin viiden sukupolven ajan pälkäneläisten sukujen jäänteitä on pölyttynyt Ruotsissa Solnassa Karoliinisen instituutin varastoissa. Jäänteitä on jo vuosia yritetty saada takaisin Suomeen oman maan haudanlepoon.
Kaikkiaan Suomesta vietiin noin kahdeksankymmentä pääkalloa, joista merkittävä osa Pälkäneeltä. Myös esimerkiksi Pielavedellä Nilakassa sijaitsevalta hautasaarelta retkikunta kaivoi kymmenen pääkalloa Ruotsin-viemisiksi.
Lue myös: Ruotsalaistutkija kaivoi Pälkäneeltä kymmeniä pääkalloja todistamaan suomalaisten "alemmasta rodusta" – nyt Suomi haluaa 150 vuotta sitten viedyt kallot takaisin haudan lepoon
Suomalaisten pääkallojen mahdollisesta palauttamisesta Suomeen on uutisoitu jokseenkin tasaisin väliajoin viime vuosina. Pälkäneellä kuitenkin odotetaan edelleen, milloin pääkallot tosiasiallisesti palautetaan.
