Muutama päivä luostarin hiljaisuudessa, puhumatta kenenkään kanssa, voi virkistää ja antaa voimia. Kirsti Hytönen vietti tänä kesänä kolme päivää hiljentymällä Valamon luostarissa Heinävedellä.
Isännöitsijä ja kiinteistömanageri Kirsti Hytönen on ollut hiljentymässä Valamon luostarissa kaksi kertaa. Tänä kesänä hän lähti sinne heti kesälomansa alussa. Varauksen hän teki netissä edellisenä iltana ja lähti matkaan aamulla. Matkalla hän mietti tulevia päiviä ilman tietokonetta ja puhelinta, televisiota, radiota ja lehtiä. Ilman puhumista.
− Vain muutaman hyvän kirjan otin mukaan. Tarvitsin hiljaisuutta. Halusin pysähtyä ja yksinkertaistaa asioita.
Hytönen on opiskellut ihmisen henkiseen kasvuun liittyviä asioita. Hän sanoo, että hiljentymisen kautta löytyy tie itsetuntemukseen.
− Hiljaisuudessa kohtaan sisimpäni. Koen silloin rauhaa ja tunnen, että mieleni on tasapainossa ja hallitsen sitä. Hiljaisuuden välityksellä haluan pysähtyä ja tuntea, että olen yhtä luonnon ja maailmankaikkeuden kanssa. Luostari on erinomainen paikka pysähtymiseen ja hiljentymiseen.
Edellisellä kerralla Hytönen majoittui hyvin vaatimattomassa ja askeettisessa huoneessa, jossa oli vain pöytä ja sänky. Ikkunasta näkyi luostarin puutarha. Tänä kesänä hän oli Valamon kauniissa ja rauhallisessa luostarihotellissa.
Mieli tyhjenee maallisista asioista
Perille Valamoon päästyään hän lähti kävelemään luostarin puutarhaan ja viinimarjaviljelmille. Hän käveli pellon pientareilla, metsässä ja hautausmaalla.
− Istuin suuren puun alla puutarhakeinussa ja olin vain hiljaa. Kauan. Ajalla ei ollut mitään merkitystä. Sitten istuin rannassa vanhalla puupenkillä ja vain kuuntelin luonnon ääniä ja katselin pääskysten lentoa. Keskityin ainoastaan luontoon ja tunsin olevani yhtä sen kanssa. Oli vain se hetki.
Seuraavana päivänä Hytönen istui metsän siimeksessä olevassa pienessä tsasounassa. Hän istui hiljaa ja keskittyi itseensä. Mielestä tyhjeni kaikki maallinen.
− Kuuntelin hiljaisuutta. Tunsin rakkauden, rauhan ja kiitollisuuden ympäröivän minut. Hyväksyin itseni, kanssaihmiset ja elämän sellaisinaan ja olin yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Luojani oli hyvin lähellä minua.
− Hiljaisuus on portti mielen tyyneyteen. Silloin ihminen kokee täyttymyksen − rauha ja rakkaus ympäröivät hänet.
Tällaisia hiljentymisen hetkiä Kirsti Hytönen koki joka päivä. Hän oli yksin koko ajan, eikä puhunut kenenkään kanssa.
Luostarihotellissa Hytösen kanssa yhtä aikaa oli majoittuneena vain muutama muu. Turistit poikkesivat matkallaan syömään luostariravintolaan sekä tutustumaan kirkkoihin ja luostariyhteisöön. Muuten kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista.
Mahdollisuus pohtia missä elämässään on menossa
− Aluksi saattaa olla vaikeaa päästä täydellisen hiljentymisen tilaan. Mutta kun siinä on onnistunut, niin jälkeenpäin olo on levollinen, tasapainoinen ja virkistynyt. Kokemuksena hiljentyminen tuntuu lohdulliselta ja rauhoittavalta. Se antaa voimia ja tervehdyttää, sanoo Hytönen.
− Tämä aika kaikkine ilmiöineen on hyvin kuluttavaa ja kiireistä. Puhumattomuus, tekemättömyys, yksinkertaisuus, hiljaisuus ja nykypäivän informaatiotulvasta irrottautuminen virkistävät mieltä. Ne antavat mahdollisuuden pohtia, missä omassa elämässään on menossa.