Future Film, 2011. Alkuperäinen ilmestymisvuosi 1976. Ohjaus Mel Brooks. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääni DD Stereo. Kesto 84 min.
Mel Brooksin kunnianosoitus ja parodia mykkäelokuvalle. Erotuksena Chaplinin, Keatonin ja Lloydin klassikoille Brooksin leffa on värikuvattu ja kun roolihahmot puhuvat jotain, sen pystyy lukemaan ihan selkeästi huulilta ja ihmetellä, kun välissä nähtävissä vuorosanaruuduissa onkin ihan eri tekstit. Mykkä elokuva ilmestyi pari vuotta loistavan Villiä hurjempi länsi –klassikon jälkeen ja jatkoi Brooksin menestyselokuvien putkea.
Brooks esittää elokuvaohjaaja Mel Funnia, joka yrittää pelastaa studiota menemästä konkurssiin tai joutuvan inhan newyorkilaisyhtiön ostamaksi ja päättää sen saavuttaakseen ohjata menestyselokuvan. Tähdiksi hän yrittää saada mm. tuon ajan suuret nimet Burt Reynoldsin, James Caanin, Paul Newmanin, Liza Minellin ja Anne Bancroftin. Nimekäs kaarti tekeekin hupaisat piipahdukset kankaalla vauhdikkaissa kohtauksissaan.
Mel yhdessä kumppaniensa Marty Eggsin (mulkosilmäinen Marty Feldman) ja Dom Bellin (tällä kertaa parraton Dom DeLuise) ajelevat ympäri Hollywoodin studioita ja merkkipaikkoja vanhalla keltaisella avoautollaan ja soheltavat matkalla jatkuvalla syötöllä. Mukana pyörii myös hemaiseva Vilma Kaplan (Bernadette Peters) sekä tuskaileva studiopomo (Sid Ceasar). Mahtipontisesta musiikista vastaa John Morris, joka on ollut mukana useissa Brooksin leffoissa.
Tällä kertaa nimellä Pähkähullujen paratiisiksi julkaistu (löytyy imdb:stä nimellä Mykkä leffa) hupailu ei ole Brooksin paras elokuva, mutta erittäin hauska se kuitenkin on.
Leffan lisäksi levyltä löytyy viiden Future Filmin julkaiseman leffan ja näiden kolmen Future Filmin julkaiseman Mel Brooks –klassikon trailerit. Liikkuvan kuvan lisäksi on kolme kuvagalleriaa, joissa on kuvamateriaalia kulissien takaa, poistetusta kohtauksesta sekä leffan julisteita vuosien takaa.
Leffa: * * * * ½
Ekstrat: * * * *