Kuluttajatutkija Taija Härkki kannustaa ikääntyviä palkkaamaan apua kodin siivoamiseen. Sitä ei tarvitse häpeillä, ja avusta voi hyötyä niin keho kuin mieli.
”Voi voi, nyt se vaimo rupeaa taas kamalasti siivoamaan, kun ensi viikolla tulee siivooja.”
Kuulostaa hauskalta, mutta tällainen häveliäisyys ei ole kotisiivousta ostavien keskuudessa pelkkä vitsi vaan ihan tosi juttu.
– Kysyin hiljattain kotisiivousyrittäjiltä eräässä tilaisuudessa, onko edelleenkin niin, että heidän mennessään koteihin siellä kuuluu imuri käytävään asti. He vastasivat, että ikävä kyllä näin on. Kotiaskareissa tullaan jotenkin niin iholle, että se likaisuus ja voimattomuus oman siivoamisen suhteen hävettää, vaikka huiskin haiskin oleva koti on siivousyrittäjän arkipäivää, kuluttajatutkija Taija Härkki sanoo.
Suomessa on perinteisesti ollut hyvin vahva itse tekemisen kulttuuri. Iän myötä apua olisi kuitenkin hyvä oppia ottamaan vastaan.
– Olen kuvannut ikääntyneiden kodinhoidon kulkua eräänlaisella lintumallilla. Vielä 50–60-vuotiaina ollaan ikään kuin emovaiheessa siivet levällään. Silloin sinne siipien suojaan mahtuu tosi paljon: oman kodin ja lasten kodin hoitoa, lastenlasten kaitsemista, mökkejä ja maaseutuasuntoja.
Pikkuhiljaa siivet rupeavat supistumaan.
– Noin 65–75-vuotiaana mökkejä myydään pois, lapsenlapset kasvavat eikä heistä jakseta enää huolehtia, asuntoa ehkä pienennetään. Voimat riittävät enää siihen omaan pesään ja arkeen, kunnes sitten joskus 75 ikävuoden jälkeen siivet käpertyvät kokonaan siihen oman itsen ympärille – että kun saisin nyt edes itseni talutettua jotenkin ruokapöytään.
