80-vuotiaana kuollut kantritähti Dolly Parton kertoi lauluissaan tarinoita rehellisesti ja koskettavasti. Ja muisti nauraa itselleen, kirjoittaa MTV Uutisten kulttuuritoimittaja Visa Högmander.
Kun konkariartistin sanotaan tehneen huikean uran, tuossa muotoilussa on usein "ilmaa" – Dolly Partonin kohdalla ei.
Seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneen uransa aikana Parton voitti kymmenen Grammy-palkintoa, myi maailmanlaajuisesti yli sata miljoonaa levyä ja kirjoitti yli 3 000 laulua.
Hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuuluvat muun muassa Jolene, Coat of Many Colors, 9 to 5 ja I Will Always Love You.
Viimeksi mainitun balladin Parton julkaisi vuonna 1974, mutta siitä tuli jättimenestys Whitney Houstonin 18 vuotta myöhemmin Bodyguard-hittielokuvan (1992) soundtrackilla julkaistun cover-version myötä.
Niin Jolene, I Will Always Love You, Coat of Many Colors kuin 9 to 5 ovat kaikki todella hyviä lauluja.
Kirjoittaminen oli Tennesseen osavaltion Smoky Mountains -vuoristosta kotoisin olevalle Partonille vakava asia. Hän piti itseään ennen kaikkea lauluntekijänä. Se oli hänelle ilmaisutapa ja suoranaista terapiaa.
Lue myös: New Yorkin ikoni värjäytyi vaaleanpunaiseksi: "Dolly Parton ei lähtenyt hauraana, hän lähti kuin kuuma rokkitähti”
Musiikki oli vahvasti läsnä hänen elämässään pienestä pitäen. Vuonna 1959, ollessaan vasta 13-vuotias, Parton esiintyi enonsa kanssa Nashvillessa tunnetussa Grand Ole Opry -radioshow’ssa, jota pidetään kantrimusiikin isoimpana näyttämönä. Hänet esitteli yleisölle muuan Johnny Cash, ja yleisö vaati kolme encorea.
Parton otti teini-ikäisenä mallia "kevytkenkäiseksi" kutsutusta paikallisesta naisesta ja alkoi käyttää punaista kynsilakkaa, avonaisia puseroita ja korkeita korkoja. Ihmisten puhuessa naisesta rumasti, kutsuen tätä muun muassa roskaksi, Parton vastasi haluavansa olla samanlainen isona.
Näyttävä ulkonäkö sekä suojeli häntä että oli keino erottua viihdemaailmassa. Parton vitsaili itsestään ennen kuin muut ehtivät.
Kun Partonille ehdotettiin tyylin hillitsemistä, hän toivotti ehdottajalle tervemenoa hevonkuuseen.
Lue lisää: Dolly Partonin kuolinsyy selvisi
Lukiosta valmistuttuaan vuonna 1964, Parton muutti Nashvilleen aloittaakseen uransa laulajana, tapasi ensimmäisenä päivänään kaupungissa tulevan aviomiehensä Carl Deanin ja avioitui tämän kanssa kaksi vuotta myöhemmin. Pari pysyi yhdessä Deanin kuolemaan asti vuonna 2025.
Nashvillessa kantritähti Porter Wagoner noteerasi Partonin lahjakkuuden ja esitteli hänet omaa nimeään kantaneessa televisio-ohjelmassa. Seuraavien vuosien aikana kaksikosta tuli yksi kantrin suosituimmista duoista, ja yhteisiä kappaleita julkaistiin niin paljon, että monet luulivat heidän olevan pari myös yksityiselämässä.
Lue myös: Näin tunnetut suomalaiset muistelevat Dolly Partonia
Laulujen taustalla riitti tarinoita. Vuonna 1969 Parton kirjoitti kiertuebussissa Coat of Many Colors -kappaleen köyhästä lapsuudestaan ja kirjoitti tekstin Porter Wagonerin pesulakuitin taakse.
Vuonna 1974 Parton jätti Wagonerin ohjelman ja kirjoitti jäähyväisistä I Will Always Love Youn, laulun, jonka moni mieltää rakastavaisten erolauluksi, vaikka se oli kirjoitettu Wagonerille.
Samana vuonna julkaistu Jolene kertoi Partonin puolison kanssa flirttailleesta punahiuksisesta pankkivirkailijasta. Parton kertoi myöhemmin, ettei laulun tarinassa kyse ollut mistään vakavasta, vaan avioparin sisäisestä vitsistä. Tuosta vitsistä ovat tehneet omat versionsa muun muassa Miley Cyrus, Beyoncé ja The White Stripes.
Vuonna 1980 Parton nousi supertähdeksi kirjoittamansa Yhdeksästä viiteen -elokuvan tunnuskappaleen ansiosta. Elokuvan tuottaja ja pääosanäyttelijä Jane Fonda sopi Partonin kanssa, että tämä saisi elokuvasta roolin, jos hän kirjoittaisi siihen tunnuskappaleen.
Kuvauspaikalla Parton huomasi kynsien naputuksen kuulostavan kirjoituskoneelta, ja näin syntyi 9 to 5 -hitti.
Katso video: Dolly Parton soittaa yllätyspuhelun syöpään kuolevalle fanilleen
Yhdysvaltojen rikkaimpien omillaan vaurastuneiden naisten listalle yltänyt Parton sanoi usein näyttävänsä naiselta, mutta ajattelevansa kuin mies. Hän omisti oman levy-yhtiön ja oli osaomistaja huvi- ja vesipuistoja sekä lomakeskuksia pyörittävässä The Dollywood Companyssa.
Varallisuudestaan huolimatta Parton teki läpi uransa paljon hyväntekeväisyystyötä. Vuonna 1999 hän perusti lapsille ilmaisia kirjoja lähettävän Dolly Parton Imagination Library -ohjelman. Hyväntekeväisyysjärjestö Dollywood Foundation on muun muassa rahoittanut sairaaloita ja auttanut luonnonkatastrofien uhreja.
Koronapandemian aikana vuonna 2020 Parton lahjoitti miljoona dollaria koronarokotteen kehitystyöhön.
Lue lisää: Näin Dolly Parton puhui vain päiviä ennen kuolemaansa: "Aion jatkaa työskentelyä niin kauan kuin pystyn"
Parton ei ottanut poliittisesti kantaa suuntaan tai toiseen, jotta hänen musiikkinsa ja hyväntekeväisyystyönsä tavoittaisivat kaikki, eikä vain tiettyä osaa kansasta. Tästä huolimatta Parton tunnettiin juurikin liberaalina sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tukijana.
Transihmisten oikeuksia hän tuki muun muassa parhaan alkuperäislaulun Oscar-ehdokkaaksi yltäneen Travelin Thru' -kappaleen Felicity Huffmanin tähdittämään Transamerica-elokuvaan (2005).
Monia asioita, joita Yhdysvaltain nykyhallinnon ei voi sanoa tukevan. Tähän nähden presidentti Donald Trumpin liittovaltioon julistama viikon suruliputusaika oli yllätys.
Viimeisinä vuosinaan Parton joutui terveyssyistä siirtämään ja perumaan esiintymisiä.
Lue myös: Dolly Parton lähetti Eminemille koskettavan kirjeen: "Olen aina tuntenut selittämätöntä yhteyttä sinuun"
Ensimmäinen oma muistikuva Dolly Partonista on lapsuudesta, jostain kohtaa 1980-lukua. Hän jäi mieleen hahmona, josta huokui lämpö. Erityisesti yksi asia jäi väkevästi mieleen: hän hymyili aina.
Hymy oli tärkeä osa Dolly Parton -nimistä kantrimusiikkihahmoa. Parton otti itsensä vakavasti laulunkirjoittajana, ja hän oli etenkin uransa ensimmäisinä vuosikymmeninä suunnannäyttäjä, aikana, jolloin naisartisteja ei läheskään aina otettu vakavasti etenkään Johnny Cashin, Hank Williamsin, John Denverin ja muiden miestähtien hallitsemassa kantrimusiikissa. Varsinkaan sooloartisteina.
Hymyilevä ja huumorilla itseensä suhtautuva suunnannäyttäjä. Yksi Partonin elämänviisauksista neuvoi ihmisiä olemaan unohtamatta omia juuriaan, kotiaan tai hiuksiaan.
Hän sanoi haastatteluissa toivovansa tulevansa muistetuksi työhönsä vakavasti suhtautuvana lauluntekijänä ja ihmisenä. Mutta ei koskaan itseensä.
