Muun muassa laaja-alaisella kivulla, väsymyksellä ja suolisto-ongelmilla oireilevasta fibromyalgiasta voi olla vaikea saada diagnoosia. Osa lääkäreistä kieltää sairauden, joka ei näy laboratoriokokeessa tai röntgenissä. Vaikka diagnoosin saisi, esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeestä sen perusteella on melko turha haaveilla.
– Fibromyalgian diagnosointi ei ole vaikeaa, jos vain osaa ajatella, että se voi tulla kysymykseen. Osa lääkäreistä on kuitenkin haluttomia tekemään diagnoosia eikä tunnusta fibromyalgiaa sairaudeksi. He kieltävät ja poissulkevat koko asian mahdottomana, fysiatrian dosentti ja osaston ylilääkäri Olavi Airaksinen kertoo.
Sairaus fibromyalgia kuitenkin on, diagnoosilla M79.0 kansallisessa tautiluokituksessa.
– Osa Euroopan lääkeviranomaisten EMEAssa lääkkeiden myyntilupia myöntävistä asiantuntijoista on aika suoraan antanut ymmärtää, ettei usko koko vaivaan. Asenne saattaa vaikuttaa myös saatuun hoitoon. Sitä kuvastaa hyvin nykyinen lääkekuvio: Yhdysvalloissa varsin tiukkana lääkkeiden suhteen pidetty elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyy fibromyalgian hoitoon tiettyjä lääkkeitä, kuten pregabaliinin, duloksetiinin ja milnasipraamin, joita Euroopassa ei hyväksytä.
– Näitä Yhdysvalloissa hyväksyttyjä lääkkeitä on toki Suomessa kaupan muihin tarkoituksiin. Koska lääkkeen määräämishetkellä ei kysytä niiden käyttötarkoitusta, periaatteessa lääkäri siis pystyy määräämään niitä myös fibromyalgiapotilaille, Airaksinen sanoo.
Mitä ei näy labrassa tai röntgenissä, ei ole olemassa?
Mistä joidenkin lääkäreiden epäileväisyys fibromyalgiaa kohtaan johtuu?
– Fibromyalgia ei ole todettavissa yhdellä laboratoriokokeella tai kuvattavissa röntgenillä. Jos on hyvin biologisesti orientoitunut näkökulma asioihin, niin ajattelee, että sairaudesta löytyy aina jokin rakenteellinen tai vähintäänkin toiminnallinen muutos. Fibromyalgiapotilaiden kivuissa on tiettyjä subjektiivisia piirteitä, jotka eivät täytä tätä normistoa.
Fibromyalgian nimike on vaihdellut, mutta ensimmäisen kerran se kuvailtiin 1980-luvulla.
– Vuonna 1991 amerikkalaisten reumalääkäreiden yhdistys teki fibromyalgiasta ensimmäisen virallisen määritelmän. Siihen kuuluivat tyypilliset oireet – laaja-alainen kipu ja väsymys – sekä 18 pistettä, joista mitattiin painekipukynnystä eri puolilta vartaloa. Diagnoosin saamiseksi vaadittiin, että kipukynnys oli alentunut vähintään 11 pisteessä tasolle neljä kiloa per neliösenttimetri.
Vuonna 2010 fibromyalgian määritelmästä poistettiin pistelaskelma. Jäljelle jäi laaja-alainen kipu.
– Viimeisten 30 vuoden aikana fibromyalgian esiintyvyys ei ole juuri muuttunut, mutta nyt määritelmän tavallaan helpotuttua potilaiden määrä saattaa kasvaa, Airaksinen sanoo.
Ei peruste työkyvyttömyyseläkkeeseen
Muillakin kuin lääkäreillä on epäilyksensä fibromyalgiasta.
– Jos työkyvyttömyyseläkehakemukseen laittaa perusteeksi fibromyalgiadiagnoosin, se tietää aika varmaa hylkyä. Viranomaisilla on kanta, ettei pidempää sairausvakuutusetuutta myönnetä sillä perusteella. Tämä edustaa jo aiemmin kuvailtua näkemystä siitä, että sairaudesta pitää näkyä rakenteellisia muutoksia. Jos potilaalla on useampia sairauksia, on siis viisasta listata ne ennen fibromyalgiaa.
Mutta vaikka fibromyalgiaa saattaa olla asenteista johtuen vaikeaa diagnosoida, sillä ei voi liioin selittää kaikkea epämääräistä kipua ja väsymystä.
– Ensin täytyy poissulkea sellaiset hormonaaliset muutokset ja sairaudet, jotka aiheuttavat samantyyppisiä muutoksia: kilpirauhasen vajaatoiminta, kaularangan välilevyn pullistuma, selkäydinkanavan ahtauma… On huolella selvitettävä, ettei takana ole muuta hoitoa vaativa vaiva, Airaksinen sanoo.
Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva
26:24
