Ylipainoisia ihmisiä työkseen auttava Susanna Nyman haluaa herättää keskustelua painonnousun vaikutuksesta sekä lähipiiriin että koko yhteiskuntaan.
Susanna Nyman painoi seitsemäntoista vuotta sitten 26 kiloa enemmän ja tunsi olonsa huonoksi kaikin tavoin. Puoliso ei huomauttanut ylikiloista sanallakaan, mutta se ei estänyt Susannaa potemasta huonoa omatuntoa.
− Kyllä mies huomasi, että olen lihonut. Järkevänä ihmisenä hän varmaan ajatteli, ettei siihen passaa mennä puuttumaan. Jos hän olisi sanonut asiasta, homma olisi mennyt varmaan pahemmaksi, Susanna pohtii.
Miehen ymmärtävästä asenteesta huolimatta Susanna ei päässyt irti häiritsevästä ajatuksesta. Mies oli mennyt naimisiin hoikan ja pirteän naisen kanssa. Yhtäkkiä vieressä pyöri pallo, jonka ympärille ei saanut edes käsiä.
− Ei ollut reilua rakkainta ihmistäni kohtaan, etten hoida itseäni.
Tämä ajatus toimi osaltaan motivaattorina painonpudotukseen, jossa Susanna lopulta onnistui Painonvartijoiden avulla.
− Kysyin mieheltä jälkikäteen, että eikö sinua ärsyttänyt lihomiseni. Hän sanoi, että oli pahoillaan puolestani, kun tiesi, ettei minulla ollut hyvä olla. Mutta hän luotti siihen, että olen riittävän fiksu tehdäkseni asialle jotain.
Ylipaino kuormittaa yhteiskuntaa
Susanna tiedostaa, että mielipide, jonka mukaan lihominen parisuhteessa on väärin toista osapuolta kohtaan, ei miellytä kaikkia. Yhtä kaikki, hän pysyy kannassaan.
− Ymmärrän kyllä naisia, joiden mies on loukannut heitä painoasioissa. He voivat kokea itsensä loukatuksi ja haluavat puolustautua.
Yksityisasiaksi painoa Susanna ei silti suostu luokittelemaan. Ei maailmassa, jossa esimerkiksi monen sairauden takana on yhtenä suurimpana riskitekijänä juuri ylipaino.
− Näitä sairauksia kustannetaan yhteiskunnan varoilla isosti, joten miten voi väittää, että kyseessä on yksityisasia?