Etuveto, takaveto, neliveto. Kaikille on paikkansa ja kannattajansa. Pääsimme tutustumaan Seatin nelivetomalleihin Itävallan lumisissa maisemissa.
Nelivetoisten autojen suosio kasvaa Euroopassa tasaiseen tahtiin. Kun vuonna 1990 nelivetoisia autoja kaikista myydyistä oli 2,7 prosenttia, oli vastaava luku vuonna 2016 jo 13 prosenttia. Kasvu on ollut hyvin tasaista muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta.
Suosion kasvuun on varmasti monia tekijöitä, mutta tärkeimpänä on luonnollisesti tekniikan tarjoaminen laajasti eri autoluokkiin. Neliveto oli pitkään pääasiassa isojen ja kalliimman luokan autojen varuste, mutta tilanne on muuttunut dramaattisesti kehityksen myötä. Huomattavasti pienentyneen hintaeron lisäksi esimerkiksi kulutuksessa ei ole enää kovin merkittäviä eroja.
Nykyisin neliveto on toteutettu etenkin pienemmän kokoluokan autoissa yleisesti haldex-tyylisellä sähköhydraulisesti ohjatulla monilevykytkimellä. Järjestelmä lukitsee kytkimen ja siirtää etuvetopohjaisessa autossa voimaa taka-akselille eturenkaiden alkaessa luistaa. Järjestelmien toiminta on vuosien saatossa muuttunut huomattavasti ripeämmäksi ja hienostuneemmaksi. Oikeista maastoautoista toki löytyy vielä jatkuva neliveto, ja tarvittaessa etenemiskyvyn varmistavat tasauspyörästöjen lukot.
Nelivedon hyvät puolet tulevat luonnollisesti parhaiten esille liukkaissa olosuhteissa. Talvella eteneminen on huomattavasti vaivattomampaa kaikkien pyörien vetäessä. Paremman etenemiskyvyn lisäksi nelivetoisuus myös parantaa vakautta esimerkiksi haastavissa olosuhteissa maantieajossa ja ohitustilanteissa.
