Olympiakomitean Jaana Tulla uskoo, että urheilu voi olla edelläkävijä vastuullisuudessa. Ennen kaikkea kyse on siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan.
Eettisten rikkeiden paljastuminen nostaa urheilussa usein esiin nollatoleranssin vaatimuksen epäkohtiin. Viime kuukausina julkisuudessa ovat olleet etenkin lentopallo ja rytminen voimistelu, joissa on paljastunut pitkäänkin jatkuneita väärinkäytöksiä tai tutkintaan johtaneita tapauksia.
Onko epäasiallisen käytöksen nollatoleranssia mahdollista toteuttaa, kun seuratoiminnassa on mukana 1,8 miljoonaa ihmistä, koko Suomen kirjo? Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikön johtaja Jaana Tulla ei usko täydelliseen maailmaan, mutta on valmis tekemään hartiavoimin töitä parantaakseen tilannetta.
– Epäasiallisen käytöksen pitää vähentyä, ja keskeistä on alentaa kynnystä puuttua. Esimerkiksi asiatonta käytöstä todistavan vanhemman tai seuratoimijan pitäisi uskaltaa puuttua siihen ilman, että pitää miettiä, vaikuttaako puuttuminen esimerkiksi lapsen harrastamiseen tai omaan rooliin seurassa, Tulla sanoo STT:n haastattelussa.
– Urheilu voi olla edelläkävijä, jotta vaatimustaso toiminnassa nousee. Muutos vie aikaa, mutta emme saa pelätä ottaa vastuuta.
Hän haluaa urheiluihmisten miettivän, mitä menestys oikeasti on. Onko se mestaruusviirejä katossa, jos vastapainona on rikkinäisiä ihmisiä huonon käytöksen takia?
– Minulle menestystä on se, että seurassa on hyvää toimintaa. Olen aina uskonut siihen, että hyvin johdettu seura tuo menestystä tai ainakin jatkuvuutta, Tulla sanoo.
Ihmisten asenne ratkaisee
Urheilujärjestöillä on käytössä lukuisia hyviä koulutusmahdollisuuksia, joissa seura- tai liittotason toimijat voivat saada oppia vastuullisessa valmentamisessa tai hyvässä hallinnossa. Tulla korostaa kuitenkin, etteivät urheilujärjestöt saa piiloutua paperille piirrettyjen suunnitelmien taakse, vaan häirinnän ja epäasiallisen käytöksen ehkäisyssä kyse on ensisijaisesti ihmisistä.