Urheilun häirintätapaukset olivat puheenaiheena SuomiAreenan Taitekohtia-ohjelmassa. Painonnostaja Anni Vuohijoen mukaan urheilijat tarvitsevat parempaa oikeusturvaa ja huomattavasti nykyistä enemmän tukea, mikäli tekevät ilmoituksen häirinnästä tai joutuvat tutkinnan kohteeksi.
Suomen urheilun eettinen keskus Suek päätti toukokuussa, ettei Vuohijokea enää epäiltykään sopimattomien kuvien pyytämisestä ja fyysisestä kajoamisesta Pekingin olympialaisissa, kun yhtään uhria ei ilmoittautunut. Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori nosti tapauksen esiin huippu-urheiluyksikön johtajan paikalta eronneen Mika Lehtimäkeen liittyneen häirintätapauksen myötä.
Porin SuomiAreenassa kysyttiin Vuohijoelta, miten tapaus mielestä hoidettiin.
– Käsiteltiinkö se? Pitkä tarina, mutta (tapaukseni) kuvasi hyvin rajojen ja keskustelukulttuurin olemattomuutta, joka oli valloillaan. Häirintätapausten takana on aina ihmisiä, ja niitä ei voi lakaista pöydän alle. Esimerkiksi seksuaalista häirintää ei voi sivuuttaa. Pitää hyväksyä se ihmisyys ja se, että meillä on elämää urheilun ulkopuolella.
Urheilijoiden tukijärjestelmää edellämainituissa tapauksissa on saatu muutettua vasta kuluvan vuoden alusta. Siksi aiempina vuosina tapahtuneisiin häirintätapauksiin tai vastaaviin on urheilujärjestöjen sisällä vaikea enää puuttua. Tästä on saanut kärsiä nyrkkeilijä Jonna Hakkarainen.
– Olen tähän järjestelmään kyllä todella pettynyt.
Vuohijoen mielestä urheilijat ovat aina erilaisten auktoriteettien alla, jolloin epäkohtiin puuttumisiin vaaditaan poikkeuksellista rohkeutta.
