Olen tottunut siihen, että ammattien arvostusta kyseltäessä poliitikot ovat yleensä aika hännillä. Tuore kysely osoittaa, että monien yhteiskunnallisten instituutioiden joukosta kansalaiset luottavat vähiten oppositiopuolueisiin.
Oppositiopoliitikkona ei siis taida olla ihmisten silmissä kovin vahvoilla.
Jotakin kummallista poliitikkojen julkikuvassa on. Yleisin saamani palaute esimerkiksi koululaistapaamisten jälkeen on: ”oli hienoa nähdä, että poliitikko on noin tavallinen/normaali ihminen!” Onko eduskunta suuren yleisön silmissä jonkin sortin omituisten otusten kerho?
Ei ole kauaakaan, kun kuulostelin keskustelua eräässä vaalipalaverissa. Yrittäjänainen ilmoitti kannattavansa tiettyä ehdokasta siksi, että tämä on noussut "politiikan yläpuolelle". Samasta syystä monet luottavat vahvasti tasavallan presidenttiin. Ikänsä politiikassa mukana ollut henkilö mielletään jotenkin politiikan ulkopuoliseksi, ja siksi luotettavaksi.
Miksi "tyypillisestä poliitikosta" on tullut epäluotettava olio, johon ei haluta samaistua eikä pyrkiä, vaikka kansalaiset ovat joka ikisen kansanedustajan ja valtuutetun itse valinneet?
Syytä on tietenkin poliitikoissa itsessään. Tohelointia mahtuu politiikkaan niin kuin muuallekin elämään. Tohtii kuitenkin epäillä, ettei politiikan teko ole niin huonoksi muuttunut, vaan jotain on tapahtunut myös sen ympärillä.
Politiikan tiimoilta on viime vuosinakin noussut ja nostatettu jos jonkinmoista kohua, joihin poliitikot ovat antaneet myös aihetta. Politiikan julkista kuvaa vääristää kuitenkin se periaate, että hyvät uutiset eivät yleensä ole uutisia politiikassakaan. Spekulaatiot ja epäilyt saavat runsaasti palstatilaa – oliko niihin lopulta aihetta, jää usein vähälle huomiolle. Perustyö jää useimmiten tyystin pimentoon.