Mitä on tapahtunut suomalaisen protestanttisessa työkulttuurissa, kun presidenttiehdokkaan yöhön asti venyneitä työpäiviä ihmetellään? Manner-Euroopan maissa eivät hallitusvastuun kantajat eivätkä korkeat virkamiehet tunne työaikoja, eikä kukaan sitä aseta kyseenalaiseksi, kirjoittaa Helena Petäistö.
Huh, nyt alkaa olla jo mitta täysi presidentinvaalitenttejä ja -debatteja. Loppuvaiheessa on katsojasta ja kuulijasta tuntunut jo siltä, että paitsi kysymykset, myös vastauksetkin osaa jo ulkoa. Mutta tietysti on parempi vähän liikaa kuin liian vähän, ja jokainenhan on toki voinut valita väittelyistä itselleen sopivan määrän ja ajankohdan. Demokratia toteutuu sitä paremmin, mitä paremmin kansalaiset ovat perillä ehdokkaiden aikeista ja ajatuksista. Vapaa poliittinen debatti on siis demokratian edellytys.
Siksi onkin ihmetyttänyt Alexander Stubbin kannattajien ja hänen itsensä jatkuva hyssyttely siihen suuntaan, että kaikesta pitäisi olla niin yhtä mieltä niin, että väittely pysyy "sivistyneenä". Samoin se, että ehdokas itse on jatkuvasti halunnut syleillä kilpailijansa kuoliaaksi ja kehua heitä milloin mistäkin aivan kuin opettaja kateederilta oppilaitaan. Ja kun vastaehdokas on tarttunut johonkin tai korjannut jotakin, sen ovat Stubbin kannattajat leimanneet aggressiiviseksi piikittelyksi tai vanhojen asioiden kaiveluksi.
Kun valtionyhtiölle valitaan pääjohtajaa, kyllä ehdokkaiden CV:stä käännetään joka kivi ja selvitetään, missä hän on pärjännyt ja missä epäonnistunut. Kunnon poliittinen debatti edellyttää reipasta tuuletusta ja erilaisten näkökantojen esiin tuomista, jotta kansalainen osaa niiden perusteella tehdä äänestyspäätöksensä.
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Ranskassa, jossa presidentinvaalit ovat elämääkin suurempi asia, järjestetään kahden kierroksen välillä vain yksi ainoa debatti. Sitä ratkaisevaa väittelyä tuijottaakin koko Gallian kansa nenä ruudussa kahden tunnin ajan. Ranskan vaalihistorian kuuluisimmaksi kysymykseksi on jäänyt, kun sosialistiehdokas François Mitterrand haastoi ovelasti vastaehdokkaan, istuvan presidentin ja entisen valtionvarainministerin, , kysymällä tältä, paljonko maitolitra maksaa. Briljanttina tunnettu presidentti ei tietenkään sitä tiennyt, ja sosialistit nousivat Ranskassa valtaan ensimmäistä kertaa 30 vuoteen.