Läheisensä menettänyt kokee itsensä Suomessa hyvin avuttomaksi, arvioi tamperelainen hautaustoimistoyrittäjä Pinja Hellman.
-Harvalla on kokemusta, mitä kuoleman kohdatessa pitää tehdä ja millä aikataululla, Hellman sanoo.
Hellmanin kokemusten mukaan hautajaisia ei kannata alkaa järjestelemään heti kuolinvuoteen ääreltä. Menetystä olisi hyvä käsitellä ensin itsekseen.
-Välillä hautaustoimistoon tulee omaisia, jotka ovat vielä ihan shokissa. Ei meistäkään silloin tunnu hyvältä pyytää tekemään päätöksiä esimerkiksi polttohautauksesta. Usein hautajaisjärjestelyistä ei ole puhuttu elinaikana, ja läheinen joutuu tilanteeseen yhtäkkiä. Ne ovat todella rankkoja asioita, Hellman kuvailee.
Hellmanin mukaan monilla läheisen menettäneellä on kova tarve puhua kuolemasta tai muistella vainajaa. Hautaustoimistoilla on vaitiolovelvollisuus, ja Hellmanin mukaan monet omaiset istuvatkin toimistolla tuntikausia puhumassa.
-Me kuuntelemme mielellämme, mutta joskus olemme miettineet sitä, että onko tosiaan niin, ettei ole mitään muuta paikkaa missä puhua asioista. Ettei ole ketään muuta?
Hellmanin mukaan suru on normaali osa elämää kuten ilokin.
-Kun tärkeä ihminen kuolee, surun ymmärtää vain sellainen, joka on sen itse käynyt läpi. Sittenkin vielä surun kokeminen on jokaisella ihmisellä erilainen.
Hellman kannustaa läheisensä menettäneen ystäviä, tuttavia ja naapureita ottamaan yhteyttä surevaan.
-Moni sanoo, että ei osaa sanoa mitään surevalle. Se ei ole kuitenkaan se juttu. Ei tarvitsekaan osata sanoa mitään. Se, että kuuntelee ja on läsnä, on tärkeää.
Hellmanin mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole totuttu puhumaan kuolemasta, eikä ole hyväksyttävää "vain surra". Sen sijaan hyväksytään touhuaminen, kuten hautajaisjärjestelyjen tekeminen. Hellman pohtii, onko Suomessa helpompi saada töistä vapaata hautajaisjärjestelyitä kuin suremista varten.
Sairausloma tarvitsee diagnoosin
Tampereella viime viikolla järjestetyn Surukonferenssin asiantuntijapaneelissa kysyttiin, onko suru sairaus. Läheisen kuoleman jälkeen sureva omainen voi kokea keskittymis- tai nukkumisvaikeuksia. Suru ei ole sairaus, mutta sairauslomatodistukseen pitää saada diagnoosi vakuutusyhtiötä varten.
Paneeliin osallistuneen Kelan Tiina Larsion mukaan on yleisesti sovittu, että surun diagnoosiksi käytetään sopeutumishäiriötä. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että monien surevien kokemat tunteet täyttävät masennuksen kriteerit.
Tampereen yliopiston surututkija Anna Liisa Ahon mukaan surevien kokemus on, että suru diagnosoidaan usein masennukseksi. Diagnoosin saaneella voi olla myöhemmin hankaluuksia saada esimerkiksi henkivakuutus. Surututkija Anna Liisa Ahon mukaan yhteiskunta on sureville äärimmäisen konservatiivinen ja kankea.
-Surevan pitää lähteä läheisen kuoleman jälkeen terveyskeskuksen aulaan jonottamaan diagnoosia, että hänen taloutensa on turvattu, Aho sanoo.