Olympiakävijä ja arvokisamitalisti Toni Hannula ajautui jo nuorena rikos- ja päihdekierteeseen. Kuolema kolkutti ovella, mutta hän pääsi kuiville ja sai elämänsyrjästä kiinni. Tätä nykyä hän on onnellinen, terve ja velaton. Tässä on yhden painijan tarina.
"Vankilakierre alkoi vuonna 1989. Kymmeniä kertoja vannoin, että tämä on viimeinen kerta. Pääsin vankilasta koevapauteen vuonna 2009 ja ajattelin, että jos en osta nyt lenkkareita, en osta niitä koskaan.
TONI HANNULA
- Syntynyt 30. huhtikuuta 1962 Savukoskella.
- Naimisissa Mari Huovinen-Hannulan kanssa.
- Laji kreikkalais-roomalainen paini, edusti Muhoksen Voittoa.
- Edusti Suomea Los Angelesin olympialaisissa 1984. Hävisi 1–2 Yhdysvaltojen Steven Fraserille, joka voitti myöhemmin olympiakultaa. Hannula voitti Fraserin kuukautta myöhemmin maailmancupissa.
- EM-pronssia 1985 90 kilon sarjassa, EM-kisojen viides 1984, nuorten EM-pronssia 1982, neljä SM-kultaa, neljä SM-hopeaa, neljä SM-pronssia, PM-kisoissa kaksi kultaa ja kaksi hopeaa.
- Oli vankilatuomioiden takia sivussa painista kahdeksan vuotta. Joutui puukotuksen uhriksi 1995, mutta palasi ja voitti seuraavana vuonna SM-pronssia.
- Sai joulukuussa 2007 3,5 vuoden ehdottoman tuomion törkeästä ryöstöstä.
- Palasi painimatolle 52-vuotiaana vuonna 2014 SM-kisoissa.
- Kertoi Ilta-Sanomien jutussa, että häntä on lyöty puukolla 13 kertaa.
- Toiminut AA-kerhon ohjaajana.
- Perustanut Tapio Sipilän kanssa säätiön, joka tukee nuoria urheilijoita.
Hain Rintamäeltä alekorista 20 eurolla liian isot lenkkitossut ja vedin ne jalkaan. En pystynyt juoksemaan kuin kymmenen minuuttia, sen jälkeen oli pakko pistää kävelyksi. Mutta siitä se lähti.
Elokuun ensimmäisenä päivänä tulee 13 vuotta siitä, kun löin korkin kiinni.
Sanotaan suoraan, että lipsahtaminen takaisin päihteisiin on ollut mielessä monta kertaa. Mutta en ole juonut. Ennen, kun juominen tuli mieleen, join varmasti.
Sen jälkeen, kun sain korkin kiinni, vastoinkäymisiä on ollut valtavasti, mutta en ole ratkennut. On ollut minuuteista kiinni, etten ole lopettanut työntekoa. Olen nähnyt paljon kohtalontovereita, joilla ei ole käynyt yhtä hyvin. Kun homma lähtee lapasesta, sitä ei pysäytä, vaikka olisi minkälainen matikkapää. Ei siinä auta Maamme-laulukaan, kun on viinalle heikko.
Olen onnekas, että säilyin kaikesta huolimatta terveenä, eikä minulla ole mitään perussairauksia. Moni sanoo, että urheilutausta on ollut tärkeässä osassa siinä.
Kävin seitsemän vuotta psykoterapiassa kerran päivässä. Lääkäri sanoi, että nämä jutut ovat geeneissä. Minulla ne sattuvat olemaan hyvät.
Join ennen raitistumista puolitoista vuotta putkeen, minkä jälkeen krapula kesti vuoden. Ei se niin mene, että sormia napsauttamalla ollaan aamulla raittiita.
Kasvoin Rovaniemellä alkoholistiperheessä, ja minut siirrettiin 11-vuotiaana Pohjolan poikakotiin Muhokselle. Sieltä otettiin yhteyttä Muhoksen painiseuraan, koska he tiesivät, että minulla on painitaustaa.
Olen aina sanonut, että silloin kun urheilen, minulla menee hyvin. Se on pätenyt näihin päiviin asti.
Kun aloitin painin Rovaniemellä 6-vuotiaana, valmentaja sanoi, että olet kova poika, jos pääset olympialaisiin. Se jäi jotenkin mieleen. Voi sanoa, että tavoite onnistui, se oli 20 vuoden projekti.
Minulla on arvokisamitaleja junioreissa, senioreissa ja veteraaneissa. Ehkä paras saavutus on kuitenkin se, että aloin urheilla ylipäätään.
Veteraanien maailmanmestaruuskin tuntuu aika hyvältä, kun ottaa huomioon, että olin lähellä juoda itseni hengiltä.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
"Kun urheilen, menee hyvin"
Minulla on viisi lasta, jotka ovat 16–24-vuotiailta. Lisäksi minulla on kolme lastenlasta. Heidän kanssaan yritetään olla mahdollisimman paljon. Jälkikasvun merkitys on korostunut iän myötä. Nytkin odotan vieraita koripalloleiriltä.
Viiden ja puolen vuoden velkasaneeraus päättyi vuonna 2017. Sen jälkeen olen saanut palkan täysmittaisesti käteen. Olen velaton mies, ja pärjään hyvin.
Työskentelen Oulun kaupungin liikuntavirastossa, jonne pääsin töihin vuonna 2012. Lähinnä teen hommia Raksilan jäähallissa, mutta välillä muuallakin. Työpaikka on erittäin tärkeä, sillä ei tässä iässä ole helppo työllistyä.
Työ tuntuu hyvältä, kun pääsee tekemisiin urheilijoiden kanssa. Olisi paljon vaikeampaa lähteä töihin esimerkiksi raksalle. Urheilijoiden touhuihin on helppo samaistua.
On ollut hienoa seurata Sebastian Ahon, Joonas Donskoin ja muiden hyvien pelaajien etenemistä uralla. NHL-pelaajat harjoittelevat kesäisin Raksilassa. Täytyy ihmetellä, miten kovia he ovat treenaamaan.
Urheileminen tuntuu olevan erittäin ammattimaista verrattuna omaan nuoruuteen. Nuorilla on ravinto- ja fysiikkavalmentajat ja kaikki erikseen.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Toni Hannula otti kaikki keinot käyttöön Los Angelesin olympialaisissa Steven Fraseria vastaan.
"Nuorena liikuttiin kaiket päivät"
Treenaan vieläkin päivittäin: punttia, lenkkiä ja painia. Tiedostan, etten enää tässä iässä kehity, mutta yritän pitää kunnon ennallaan.
Kyllä sen tiedostan, ettei tässä iässä enää uutta kieppiä opi. Treenaaminen on hirveän tärkeää siinä, että pääsee arjesta irti. Muuten elämä olisi vaan työtä ja katselua ympäriinsä.
Kaksi kertaa olen jo voittanut veteraanien maailmanmestaruuden. Viime vuonna jouduin jättämään finaalin kesken, kun takareisi meni rikki.
Valmistaudun lokakuussa Georgiassa pidettäviin veteraanien MM-kisoihin, 55–60-vuotiaiden sadan kilon sarjaan. Aloitin poikapainin 6-vuotiaana. Tämä on viimeinen sarja, joten voi sanoa, että tämä laji on käyty loppuun. Teepä itse perässä!
Monenlaista loukkaantumista ja vastoinkäymistä on mahtunut 50 vuoteen. Silti olen jaksanut harjoitella ja kuntouttaa itseäni. Ei se helppoa ole. Moni urheilija lopettaa johonkin vammaan.
Puolimaratoneja olen juossut seitsemän. Aamulla olin juoksemassa kympin emännän kanssa. Enää en aio mennä puolikkaalle, mutta syksyllä olisi tarkoitus mennä juoksemaan Rokuan polkujuoksuun kymppi. Ei puolimaratonissa ole mieltä, jos siinä kävelee välillä.
Eukonkannon MM-kisoissakin oltiin Sonkajärvellä vuonna 2014 voittamassa pronssia.
Kuntosalilla treenatessa olen huomannut, että monilla on hirveä kiire nopeasti kuntoon. Ihmiset eivät hoksaa oman kehon kuuntelua, vaan katselevat kännykästä treeniohjelmaa. Tullaan autolla salille ja lähdetään autolla pois.
Silloin nuoruudessa, kun televisiossa oli vain kaksi kanavaa, liikuttiin kaiket päivät. Herättiin liikkumaan, pelattiin koulussa jalkapalloa ja illalla painittiin. Omaan lajivalikoimaan on kuulunut painin lisäksi tennistä, korista, hiihtoa, jalkapalloa, jääkiekkoa, nyrkkeilyä ja judoa.
Kun kysyy Kärppien C-junioripelaajalta, että mitä hän harrastaa, vastaus on, että jääkiekkoa.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
"En ole katkera mistään."
Tapasin nykyisen vaimoni katkaisuasemalla 14 vuotta sitten. Rallattelimme yhdessä ja pääsimme yhdessä kuiville.
Alkoholistia ei ymmärrä kunnolla kuin toinen alkoholisti. Meillä oli sikäli hyvä tuuri, että lähdimme molemmat niin pohjalta. Meillä oli samat murheet ja samat toipumiskeinot.
Mari opiskelee diakonissasairaanhoitajaksi, hän valmistuu jouluna. Hänelläkin on ollut kova polku noustavana.
Vaikka olemme molemmat alkoholisteja, olemme olleet suhteemme aikana suurimman osan selvinpäin. Olemme kasvaneet yhdessä, tutustuneet toisiimme ja toipuneet yhdessä.
Ei kukaan huvikseen itseään hengiltä juo. Aina siihen on joku syy.
Tajusin jo 20-vuotiaana, että päihteet tulevat olemaan ongelmani. Turha sitä on jossitella, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ratkennut päihteisiin. Sain korkin kiinni 45-vuotiaana, ja olen tyytyväinen elämääni.
En ole katkera mistään. Olen selvinnyt rosoisesta elämästäni tähän päivään.
Pidetään tuuli selän takana. Kun nukkuu, treenaa ja tekee töitä, niin hyvä siitä tulee.”
