Asiat eivät välttämättä ole sitä, mitä näyttävät. Käytännössä näköaisti kuitenkin hallitsee elämäämme. – Meillä ajatellaan, että asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. "Moni kakku päältä kaunis" varoittaa tästä, tai "ei ole koiraa karvoihin katsominen". Ne ovat hyvin vanhoja viisauksia, kirjailija Jaana-Mirjami Mustavuori kuvaa.
– Me laitamme äkkiä asiat halki, poikki ja pinoon. Suhtautuminen on usein hirveän kriittistä, ainakin jos on kiire ja itse on kuormittunut. Tuo ihminen on sellainen, tuo ei kiinnosta, onpa tylsät kuteet, hirveä finni tuon naamassa, tuon kengät ovat ihan last season, tuolla on bad hair day, tuo haisee! Jaana-Mirjami Mustavuori kuvaa.
Mustavuori ei aisti asioita kuten muut. Hän on paitsi juristi, myös kehotietoisuuskouluttaja. Mustavuoren viimeisin teos, Aistit auki! Anna elämän koskettaa, kertoo aistien avaamisesta – siis siitä, miten voi aistia muutenkin kuin arvottamalla ja analysoimalla.
Sananlaskut varoittajina
Usein kuulee sanottavan, etteivät asiat välttämättä ole sitä, mitä näyttävät. Käytännössä näköaisti kuitenkin hallitsee suurta osaa elämästämme.
– Näköaisti on syvästi kulttuuriin sisäänrakennettu, mutta se on rakennettu myös evoluutiohistorian myötä aivoihimme: noin puolet meidän aivoista on näkökeskusta. Näkeminen on sellaista, että kymmenen prosenttia näkemisestä on tämä valo, joka tulee ja silmäkamerassa muodostaa kuvan. 90 prosenttia näkemisestä on tulkintaa ja kasvatusta, täysin kulttuurisidonnaista. Eri kulttuureissa nähdään eri tavalla, Mustavuori kuvaa.
– Kun Aristoteles luokitteli meidän tuntemamme aistit, hän nosti näön ylitse kaiken. Englannissa sanotaan "I see", se tarkoittaa "minä ymmärrän", Mustavuori analysoi.
