Taideväärennöksiä on liikkeellä jatkuvasti. Taidemarkkinoiden asiantuntija Pauliina Laitinen-Laiho kertoo, kuinka yleisiä väärennökset ovat ja miten väärennöksen voi tunnistaa.
Numeraalisia lukuja ei ole. Tällä hetkellä talouden taantumassa väärennökset liikkuvat vähemmän, koska taidekauppa on muutenkin laiskempaa. Kansainvälisillä markkinoilla väärennökset liikkuvat kohti Aasiaa.
Taideväärennökset ovat jatkuva ongelma. Uskoisin, että taideväärennösten yleisyys on pysynyt samana. Ainoastaan nyt niistä puhutaan enemmän, ja kuluttajat osaavat olla varovaisempia.
Suurin ongelma on se, että ammattirikolliset ovat tulleet taidemarkkinoille. Lukuisista eri maista on saatu varoittavia esimerkkejä siitä, mitä ammattirikollisten tulo taidekauppaan tarkoittaa varsinkin, jos lainsäädäntö ei pysy mukana. Suomessa viranomaiset eivät ole ajan tasalla, mutta onneksi poliisimme ovat olleet tehokkaita.
Toki ulkomaalaisten töitä väärennetään enemmän. Siellä taidemarkkinoilla, missä liikkuu paljon rahaa, liikkuu myös julmetusti kalliita väärennöksiä, ja huijaukset ovat hyvinkin ammattimaisia.
Olen viikoittain ulkomaisten väärennösten kanssa tekemisissä. Tyypillinen kuvio on, että bisnesihminen sanoo tarjoavansa sveitsiläisen pankin kautta maailmankuulujen taiteilijoiden ylihinnoiteltuja maalauksia, jotka tarkemmin selvitettynä ovat joko väärennöksiä tai kopioita.
Toisaalta monet suomalaiset väärennökset on tehty ulkomailla, mutta niihin on laitettu tunnetun suomalaisen taiteilijan nimi.
Hyvä uutinen on se, että ei kovin monien teoksia väärennetä. Kaikista taiteilijoista vain murto-osan töitä väärennetään. Vain pienellä osalla kaikista taiteilijoista on hyvät ja hintavat jälkimarkkinat. Vain näiden muun muassa kultakauden taiteilijoiden, muutamien modernistien sekä nykytaiteilijoiden taiteilijoiden teoksia väärennetään.
Helene Schjerfbeck, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Ellen Thesleff ja Eero Nelimarkka ovat väärentäjien suosikkeja. Nyt myös Ilkka Lammin työt Reidar Särestöniemen lisäksi ovat tulleet kohteiksi.
Monissa taidemuseoissa on väärennöksiä. Monesti ne ovat tulleet vuosikymmeniä sitten saatujen lahjoitusten mukana. Väärennöksistä tosin vaietaan, koska se on huonoa mainosta museolle.
Kyllä. Aitoustodistuksia väärennetään, samoin kuitteja ja kaikkia muita mahdollisia dokumentteja. Toisinaan osa tiedoista on totta, ja osa taas on täyttä jargonia. Vanhemmissa dokumenteissa on lähes aina mainittu jokin taho ulkomailla, jotta tarkistaminen on vaikeampaa.
Väärennetyissä dokumenteissa saattaa olla mainintoja gallerioista vaikka Pariisissa, joita ei ole olemassakaan tai mainittu asiantuntijoiden nimiä, jotka eivät koskaan ole edes kuulleet kyseisestä asiasta.
Usein itse väärentäjät eivät myy teoksia vaan joku muu, joka osaa myydä hyvin. Parhaimmat väärennösten myyjät ovat hurmaavia myyjiä, jotka lumoavat ostajan charmilla ja juuri niillä oikeilla sanoilla, joita ostaja haluaa kuulla.
Monesti huijarit tarjoavat teoksia muulla paikkakunnalla kuin missä itse asuvat. Yleensä teoksia tarjotaan yksityisesti sille henkilölle, jolla tiedetään olevan käteistä tilillä ja olevan uusi keräilijä.
Jos ei ole asiantuntija tai pitkän linjan taidekeräilijä todennäköisesti väärennöstä ei tunnista. Itse tarkistan aina ensimmäiseksi kuka teosta myy. Tietääkö myyjä itse, mitä on myymässä, ja ottaako hän vastuun myynnistään.
Helene Schjerfbeck on niin kutsuttu kansallistaiteilija. Jos hänen nimiinsä signeerattua teosta epäilee väärennökseksi, kannattaa ottaa yhteys Ateneumin asiantuntijoihin. Schjerfbeckin väärennösten aiheista, tekniikoista ja vuosiluvuista ollaan aika hyvin tietoisia. Kannattaa olla tarkka myös, jos teoksessa on vain nimikirjaimet, ei koko nimeä signeerauksena. Väärentäjät monesti laittavat vain etukirjaimet.
Jotta haluaa varmistaa, ettei osta väärennöstä, kannattaa kysyä mielipidettä muutamalta asiantuntijalta ennen ostoa. Tietoa liikkuvista väärennöksistä on paljon asiantuntijoilla, mutta niitä ei paljasteta liikaa julkisuudessa, jotta väärentäjät eivät saa liikaa tietoa. Pyydä aina myös kuitti ostoksesta.