Suomessa on varottava koulujen eriytymistä hyvä- ja huono-osaisten kouluiksi, sanoo Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. Hänen mukaansa tilanne on nyt hyvä ja siitä on pidettävä kiinni.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tuoreen raportin mukaan OECD-maissa keskimäärin lähes puolet vähäosaisista oppilaista käy sellaista koulua, jossa oppilaat keskimäärin ovat vähäosaisia.
Tässä suhteessa vertailussa erottuvat Pohjoismaat Suomi, Norja ja Ruotsi: niissä alle 43 prosenttia vähäosaisista käy "vähäosaisten koulua".
– Meillä pitää olla lähikoulu niin hyvä aina, että on se missä tahansa niin sinne mennään, Luukkainen sanoo STT:lle.
Hänen mukaansa Suomessa tapahtuukin vain satunnaisesti sitä, että perheet valikoivat, mihin kouluun lapsensa laittavat.
– Se koulushoppailu, jos se lähtee liikkeelle, se on juuri se pahan ydin.
Luukkainen perää koulutukselle rahoitusta, jotta kaikki koulut ympäri Suomen ovat niin hyviä, että niihin hakeudutaan. Lisäksi hän korostaa, että kyse on myös kuntien kaavoitus- ja asuntopolitiikasta. Jos esimerkiksi maahanmuuttajat sijoitetaan yhteen kaupunginosaan, sinne muodostuu myös maahanmuuttajien koulu.
OECD:n tänään julkistetun raportin aiheena on koulutuksen oikeudenmukaisuus. Raportti perustuu vuoden 2015 Pisa-tutkimuksen tietoihin.
Vanhempien sosioekonomisella taustalla enemmän vaikutusta
Raportin listauksessa Suomi on viidentenä, kun katsotaan sitä, kuinka suuri osa väestöstä saa korkeamman koulutuksen kuin vanhempansa.
Kärjessä on Kypros, ja Suomen edelle menevät myös Venäjä, Singapore ja Etelä-Korea.
OAJ:n Luukkainen ei kuitenkaan varauksetta juhli Suomen sijoitusta listalla.
Hänen mukaansa Pisa-tutkimuksessa ja suomalaisissa mittauksissa on ollut merkkejä siitä, että kehitys olisi kääntynyt jo siihen suuntaan, että vanhempien sosioekonomisella taustalla on taas enemmän vaikutusta lasten koulutukseen.
Koulutustason nousu ei ole tuonut oikeudenmukaisuutta toivotusti
Raportin mukaan maailmanlaajuisesti koulutustaso ja koulutusmahdollisuudet ovat vahvasti parantuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana.
Muutos ei kuitenkaan ole toivotulla tavalla johtanut oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan.
Suuri ero on esimerkiksi rikkaiden ja köyhien maiden välillä: rikkaimmissa maissa asuvien aikuisten keskimääräinen koulutus on kestänyt 12 vuotta, köyhimmissä maissa vain viisi.
Kohdennetulla rahoituksella ehkäistään koulujen eriytymistä
Raportissa annetaan tulosten pohjalta suosituksia poliitikoille. Esimerkiksi vähäosaisten lasten ja nuorten koulutusta pitäisi erityisesti tukea, ja heidän keskittämistään tiettyihin kouluihin pitäisi vähentää. Lisäksi pitäisi muun muassa kehittää opettajien kykyä havaita opiskelijoiden tarpeet ja hallita monimuotoisia luokkia.
Luukkainen pitää suosituksia hyvinä ja sanoo, että niiden toteutumisen on kuuluttava opettajien koulutukseen. Hän huomauttaa, että siitä päättävät yliopistot.
– Jos yliopisto ei näistä huolehdi, yliopisto ei täytä yhteiskuntavastuutaan.
Luukkainen kiittelee, että sekä hallitus että jotkut kaupungit ovat suunnanneet koulutuksen tueksi rahaa alueilla, joilla vanhempien sosioekonominen tausta on keskimääräistä matalampi tai maahanmuuttajataustaisia on keskimääräistä enemmän.
– Nämä omalta osaltaan auttavat siinä, että koulut eivät eriytyisi.