Erin Anttila ja Jonna Geagea nousivat suomalaisten tietoon vuonna 1995 ikonisen Nylon Beat -pop-yhtyeen kautta. Yhtye oli aktiivinen vuosina 1995–2003, ja se on tehnyt kolme come backia vuosina 2007, 2017 ja 2018.
Ikoninen Nylon Beat oli yksi aikansa tunnetuimpia suomalaisia pop-yhtyeitä. Vuosina 1995–2003 aktiivisesti toiminnassa olleen yhtyeen keulahahmoja olivat laulajat Erin Anttila (ent. Koivisto) ja Jonna Geagea (ent. Kosonen), jotka olivat yhtyeen perustamisvuonna vain 18-vuotiaita.
Katso jutun alussa oleva video: Nylon Beat -duo muistelee yhtyeen kulta-aikoja!
Kymmenvuotista soolouraansa tänä vuonna juhlistava Anttila palasi muistelemaan Nylon Beat -aikojaan MTV Uutisten haastatteluun. Nylon Beat sai Anttilan mukaan alkunsa kahden kaveruksen palavasta halusta laulaa ja esiintyä.
– Siihen aikaan ei ollut hirveästi suomenkielistä pop-musiikkia, vaikka emme siis itse alun perin ajatelleet, että laulaisimme suomeksi. Me olimme valloittamassa maailman englanniksi kahdessa viikossa, Anttila muistelee.
Lue myös: Laulaja Erin laittoi työt hetkeksi sivuun ja keskittyi lapsiinsa koronatilanteen keskellä – tyhjä keikkakalenteri sai esiin huolenaiheen: "Minua huolestuttaa erityisesti työntekijöideni puolesta"
Anttila on iloinen, että nuoret laulajatähdet suostuteltiin laulamaan suomeksi, koska siten syntyi hänen rakkautensa suomenkieliseen pop-musiikkiin.
Vaikka aika saattaa Anttilan mukaan kullata muistot, kertoo hän muistelevansa aikaa ikonisessa yhtyeessä rakkaudella.
– On mageeta, miten siitä on tullut vähän semmoinen oma legendansa koko Nylon Beatista. Ei siitä oikein voi olla muuta kuin ylpeä. Jotain me teimme oikein. Kaksi kaverusta sekoilemassa siellä ympäri Suomea, ja jälkeen päin voi katsoa ylpeydellä, hän sanoo.
Holtitonta rahankäyttöä
Anttila kertoo, ettei Nylon Beatin huippusuosittu laulajakaksikko täysin tajunnut, tai edes ajatellut heidän ympärillään yhtyeen aktiivisina vuosina vallitsevaa suosiota. Lähinnä se näyttäytyi keikoilla.
Suosio ei Anttilan mukaan näkynyt 90-luvulla ja 2000-luvun alussa samalla tavalla kuin nykyään, sillä tuolloin ei ollut esimerkiksi Instagramia, jossa tuhatpäinen fanijoukko on jatkuvasti läsnä.
Anttilan mukaan suosio ei oikeastaan ollut kaksikolle edes oleellista.
– Me olimme niin nuoria, se oli vain sellainen itsestäänselvyys, että tämä kuuluu tähän hommaan, tällein tämä menee. Me emme ehkä edes arvostaneet sitä tarpeeksi. Me vain yritimme tehdä sen homman mahdollisimman hyvin ja pitää hauskaa, hän muistelee.
Lue myös: Jonna Geagea muistelee Linnan juhlien asuaan – julkaisi kuvan vuodelta 2001
Nylon Beatin suosio toi kuitenkin laulajakaksikolle paljon enemmän rahaa, kuin mitä kaksikymppiset yleensä tienaavat. Duo suhtautui lähes yritysjohtajan palkkaa jäljittelevään korvaukseen aluksi holtittomasti. Anttilan mukaan oli kuin lapselle olisi annettu liikaa rahaa.
– Muistan, kun minä sanoin Jonnalle joskus, että ”Tajuutsä, meillä on varaa käydä vaikka joka päivä Mäkkärissä!”. Sitten me kävimme Tiimarissa hakemassa jotain yllätyspusseja meidän teknikoillemme, Anttila muistelee jatkaen, että kaksikko alkoi kuitenkin nopeasti säästää esimerkiksi asuntoa varten.
"Ollaanko me oltu Ruisrockissa?"
Nylon Beat keikkaili paljon etenkin vuosina 1995–2003. Anttila kertoo, että esiintyipä Nylon Beat sitten Nivalan Hotelli Puustellissa tai suurilla festarilavoilla, olivat kaikki keikat heille saman arvoisia.
– Sillä ei ollut meille mitään merkitystä, koska emme me tienneet Ruisrockiakaan. En minä tiedä, olimmeko me edes Ruisrockissa! Hän sanoo.
– Katsoin telkkarista jotain vetoa, olisikohan se ollut juuri Ruisrock, ja sanoin miehelleni, että ”Ollaanko me (Anttila ja Geagea) oltu Ruisrockissa?” Että kun ei muista edes tuollaista. Mutta se johtui siitä, että oli nuori eikä ollut sellaisia ennakkoajatuksia päässä, että mikä on hienompaa kuin toinen, hän selittää.
Ajatus tuntuu nykyisin erilaiset keikkapaikat tuntevan Anttilan mielestä hullulta. Hänen mielestään kaksikko keikkaili melkoisella riskillä, mutta hän ei kadu asiaa ollenkaan. Riskin otto ja huoleton asenne erotti Anttilan ja Geagean muista.
– Me emme kumarrelleet ketään tai mitään, Anttila sanoo.
Nylon Beatin jälkeen
Nykyään sekä Anttila että Geagea työskentelevät omien soolouriensa parissa. Anttilalla on parhaillaan menossa kymmenvuotisen soolouran kunniaksi järjestetty, 1. joulukuuta Helsingin kulttuuritalolle huipentuva Erin – 10 vuotta hunningolla -juhlakiertue.
Anttila kertoo Nylon Beatin vaikuttaneen hänen soolouraansa monella tapaa. Nylon Beatin kappaleet tehtiin Anttilalle ja Geagealle valmiiksi, mutta nykyään Anttila säveltää ja sanoittaa itse kappaleensa. Anttila alkoi kiinnostua musiikin tekemisestä ja sen teoriasta eri tavalla Nylon Beatin loppuvaiheilla.
– Meillä tapahtui Jonnan kanssa ehkä molemmilla jossain vaiheessa semmoinen tietty kyllästyminen siihen tekemiseen. Se oli semmoinen luonnollinen siirtymä, että haetaan omaa soundia ja omaa tekemistä, hän kertoo.
Ennen soolourille siirtymistä Anttilalla ja Geagealla oli takanaan noin tuhat keikkaa Nylon Beatissa. Suuri määrä keikkoja auttoi Anttilaa etsimään omaa ääntään, mutta tietyllä tapaa se saattoi myös Anttilan mukaan hankaloittaa oman jutun etsintää. Nylon Beatin jälkeen kului kahdeksan vuotta, ennen kuin Anttila julkaisi omaa musiikkiaan.
Keikkailu oli joka tapauksessa kartuttanut kaksikolle hurjasti kokemusta ja synnyttänyt tunteen siitä, että yleisö hyväksyi heidät. Se helpotti soolouralle siirtymistä.
Nylon Beatin jälkeen kaksikko alkoi pitää musiikissa tärkeänä aikaisemmasta poikkeavia asioita. Syntyi halu osallistua musiikin luomisprosessiin aikaisempaa enemmän.
Anttila muistelee hetkeä, kun hän oli baarissa istumassa iltaa Geagean ja Nylon Beatin tuottaja Risto Asikaisen kanssa. Kolmikko oli keskustellut Anttilan ja Geagean soolourista.
– Risto sanoi meille, että ”Jos te haluatte menestyä…” ja me katsoimme Jonnan kanssa toisiamme ja olimme, että ”No ei me haluta, me ollaan tehty se jo, ei se meitä kiinnosta. Meitä kiinnostaa ihan muut jutut tällä alalla”, Anttila kertaa.
Viimeisenä Anttila summaa, että kahdeksan vuotta Nylon Beatia teki sen, että palo saada asioita aikaan oli suurempi, kuin halu menestyä.