Kasper Simontaival on tarrautunut kiekkoyleisön nimimuistiin Nuorten Leijonien MM-taipaleen vaiheilla. Junioritähden titteliä nuoruutensa kantaneen 18-vuotiaan kehitys kiekkoilijana ei ole ollut vain riemuvoittoa duurissa.
Kun intohimo, Simontaipaleen tapauksessa jääkiekko, valtaa elämän, se näkyy ja kuuluu. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Toisinaan liikaakin, kertoo Simontaivalta vielä viime kaudella Tapparan A-junioreissa valmentanut Juha Juujärvi.
– Hän on intohimoinen jääkiekkoilija, joka on kiinnostunut kaikesta lajiin liittyvästä. Seuraa sitä tarkasti ja haluaa oppia jatkuvasti lisää. Joskus vähän liikaakin. Tuntuu, että keskittyminen perustekemiseen, muuhunkin kuin jääkiekkoon, välillä hukkuu, Juujärvi analysoi MTV Urheilulle.
Pelaajan ex-valmentaja kuvailee nuorta miestä iloiseksi velikullaksi, jolla on aina asiaa ja halua keskustella, vaikka hommat eivät kulkisikaan.
– Viimeiset puolitoista kautta ovat olleet Kasperin kehityksessä nousujohteisia, vaikka otettiin ikään kuin askel taaksepäin siinä, että hän vietti viime kauden kokonaan Tapparan A-junioreissa.
Kokemusta miesten peleistä todella oli jo ennen mainittua viime kautta. Kaudella 2018-2019 oikea laitahyökkääjä pelasi viisi ottelua Liigassa ja 21 ottelua Mestiksessä LeKin riveissä.
Kuluvalla kaudella Simontaival on pelannut Liigassa seitsemän ottelua Tapparassa. Parhaillaan hän on lainasopimuksella Mestiksessä Turun Tovereissa.
– Miesten pelien myötä tietynlainen vauhtisokeus pääsi ehkä yllättämään viimeistä edeltäneellä kaudella. Pienikokoisella pelaajalla fysiikan pitää olla rautaisessa kunnossa. Yhden kesän mittainen loukkaantuminen rajoitti sitä kehittymistä myös, Juujärvi kertoo.
Askel taakse tarkoitti Juujärven mukaan Simontaipaleen kohdalla kahta eteen. Paluuta perusasioiden ääreen, tekemään ja johtamaan omanikäisten keskellä. Keskittyminen siirtyi harjoitteluun yhdessä paikassa, ei sahaamiseen kolmen joukkueen välillä. Pelistä muovautui viime kaudella samalla kokonaisvaltaisempaa.
Nuorten MM-kisat ovat olleet Orivedellä syntyneeltä vahva näyte tämän hyökkäyspään ratkaisukyvystä. Tehot 4+3 kuudessa ottelussa oikeuttavat Anton Lundellin jälkeen Suomen toiseksi parhaan pistemiehen titteliin.
Välierän kaksi maalia kertoivat vastaansanomattomasti hyökkäyspään potentiaalista ja kyvystä todentaa sitä isojen panosten pelissä. Ulosmittaamista onkin tapahtunut käynnissä olevissa kisoissa juuri hyökkäysalueen vahvuuksissa.
LUE MYÖS: Antti Pennanen kertoi, miten katkera MM-välierätappio näkyi Suomen pukukopissa – "Kova paikka"
– Vaikka askel taaksepäin juniorikiekkoon olikin ratkaisuna kova, se oli mielestäni silti Jussi Tapolalta ja Tapparan johdolta täysin oikea. Hän kasvoi meillä (Tapparan A-junioreissa) viime kaudella johtavaksi pelaajaksi, joka pysyy kantamaan vastuuta muustakin kuin tuloksesta. USA-välierä oli loistava esimerkki tästä. Hänet komennettiin neloskenttään, jonka pelaamiseen hän toi vahvan uuden elementin ja tärkeän 2-3-kavennusmaalin.
MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi kisojen aikana kolumnissaan Simontaivalta seuraavasti: Hän on hyvä puolustamaan, kun yritetään riistää kiekkoa hyökkäysalueella. Mutta sitten kun pitää takakarvata ja puolustaa omaa maalia - ne taidot hänellä ovat ihan vaatimattomalla tasolla.
Juujärvi puoltaa näkemystä.
– Allekirjoitan täysin Petterin ajatuksen riistopelaamisen taidoista. Hän (Simontaival) lukee, tai tietyllä tavalla jopa valikoi, takakarvaustilanteessa. Hän ei luistele aina läpät silmillä omiin.
– Yhdysvaltojen voittomaalissakin Simontaival katsoi, että kyseessä on alivoimainen hyökkäys ja otti vaihdon. Hän oli täysin pelin sisällä. Hyökkäyspäässä hyvä peli viivaan, josta Heinolan veto jäi blokkiin ja suunta kääntyi. Simontaival katsoi ihan selkeästi, että tässä ei ole mitään hätää; omiin on tarpeeksi menijöitä ja otti vaihdon siinä tilanteessa.
Maalintekijän intohimo oli Juujärven mukaan vielä tovi sitten lauhtumassa. Eikä vain maalinteon jano. Pelaamisen kokonaisvaltainen polte oli ehtymässä. Oriveden Fortunan kasvatti on kulkenut paikoin jopa kaksi pykälää vanhempien ikäluokkien matkassa.
– Viimeistä edeltäneellä kaudella oli vielä kovia kasvukipuja. Hän oli vähän kuin ronkkimassa rusinoita pullasta, Juujärvi kertoo.
Ajankuva
Simontaipaleen pelaajatyyppi henkii myös laajempaa kuvaa Suomi-kiekon nuorista taimista. Viimeisin esimerkki, jopa äärimmäinen, on kisoista kohun saattelemana pudonnut Patrik Puistola.
– Hyökkäyssuuntaan nälkäisten pelaajien takakarvaus saattaa näyttää hetkellisesti laiskalta, mutta samalla he haistelevat uutta mahdollisuutta; jos jää vähän roikkumaan ja peli kääntyykin, he iskevät suoraan. Tästä esimerkkinä on kisoista pois jätetty Patrik Puistola, jonka pelaaminen näyttää hyvin usein juuri siltä. Hän näyttää olevan pelin ulkopuolella, mutta ampuu paikalle kuin salama heti, kun riisto on tapahtunut.
– He ovat lahjakkaita pelaajia, jotka ovat tottuneet rakentamaan identiteettiään hyökkäys- ja riistopelaamisen kautta. Meillä Suomessa on kuitenkin isossa kuvassa aavistuksen vajausta puolustuspelaamisen vaatimustasossa ja arvostuksessa.
Pelaajakehityksessä kokonaisvaltaisuudesta ja perusasioista ei ole varaa tinkiä. Sellaisen taustakuvan Juujärvi kuitenkin piirtää nuoren kiekkopolven taustalle.
– Tietty kiire leimaa pelaajamarkkinoita. Pelaajille haetaan odotusarvoa ja asemaa, eivätkä ne langat pysy pelaajien ja seurojen käsissä sillä tavalla kuin pitäisi pysyä. Jos pelaaja ei saa peliaikaa, odotusarvo varaustilaisuudessa laskee. Samaan aikaan agentit vaativat, että pitäisi olla jo siellä ja täällä. Liian aikainen hyppääminen arjesta odotusarvoihin on vaarallinen tie, Juujärvi valottaa taustakuvaa.
Simontaipaleen ja koko nuoren pelaajasukupolven kehityskohteet kulkevat käsi kädessä.
– Simontaival haastaa ja syöttää hyvin, mutta hyökkäyspäässä on tullut kisojen aikana kohtalaisen paljon helpohkoja kiekonmenetyksiä. Avoimia maila vastaan maila -tilanteita tuli paljon, joista vastustaja sai ainakin hetkellisesti kiekonhallinnan. 1-2 tilannetta lukuun ottamatta niistä ei muodostunut muodostunut huippupaikkoja, mutta esimerkiksi Kanada-ottelussa vastustaja rokotti Simontaipaleen hyökkäysrohkeudesta. Näitä menetyksiä tuli myös muille Suomen kiekollisesti rohkeimmille hyökkäyspään pelaajille.
Simontaipaleen kohdalla Juujärveä on ilahduttanut jatkuvan peliotteen parantuminen sekä kasvanut nälkä ajaa maalille.
Vanhaa valmennettava saa puolestaan muistutusta maltista murtavissa syötöissä ja yhdellä yhtä vastaan -haastoissa. Vaihtoehtoja on muitakin, kuten kiekossa pysyminen tai hyökkäysalueella vyöryttäminen, kiekon eteenpäin pelaaminen.
Mitä seuraavaksi?
– Ensimmäinen askel on pelata miesten peleissä vahvasti. Ensin TuTossa ja toivottavasti pian myös Tapparan liigajoukkueessa. Sitä kautta pitää kehittää itseensä se vaste, joka vie Pohjois-Amerikkaan asti. Näkisin, että hänen ei kannata sinne keskeneräisenä pelaajana lähteä.