Anaheim Ducksin on aika osoittaa, ettei joukkue ole pelkkä runkosarjamenestyjä.
MTV Sport käy läpi NHL:n pudotuspelien otteluparit. Läntisessä konferenssissa on kunnon suomalaiskuhina, kun jokaisessa parissa pelaa suomalaisia, kahdessa meikäläisiä on molemmilla puolilla.
Anaheim Ducks (T1) - Winnipeg Jets (K5)
Anaheim voitti tyynenmeren divisioonan kolmannen kerran putkeen. Kahden edellisen kevään tuloksena on vain yksi voitettu pudotuspelisarja. Anaheimin peikkona on jälleen mielentila verrattuna vastustajaan: Ducks varmisti pudotuspelipaikan hyvissä ajoin, kun vastustaja taisteli takaa loppuun saakka omasta paikastaan.
Anaheim (T1) - Winnipeg (K5)
17.4. Anaheim - Winnipeg
19.4. Anaheim - Winnipeg
21.4. Winnipeg - Anaheim
23.4. Winnipeg - Anaheim
Tarvittaessa: 25.4. ANA-WPG, 27.4. WPG-ANA,
29.4. ANA-WPG
(pelipäivät Suomen aikaa)
Viime keväänä Ducksin maalivahtipeluutus oli sekavaa pudotuspeleissä. Frederik Andersen aloitti, mutta Jonas Hiller tuli tilalle toisella kierroksella Los Angelesia vastaan. Kahden kotitappion jälkeen John Gibson nousi aloittavaksi maalivahdiksi. Kausi ja Teemu Selänteen ura päättyivät kotihallissa Kingsin rumaan voittoon. Tänä vuonna vastaava ruletti ei voi toistua. Andersen on todennäköinen aloittaja, mutta hänen asemansa ei ole vakaa vaan Gibson kärkkyy mahdollisuuttaan. Jetsin tilanne on yksinkertainen: Ondrej Pavelec oli runkosarjan viimeisen kuukauden ajan yksi NHL:n parhaista maalivahdeista ja hänen vireensä täytyy jatkua, että Jetsillä on mahdollisuuksia. Jos Anaheimin hyökkääjät saavat heti onnistumisia, Jetsin paluu pudotuspeleihin voi päättyä rumasti.
Ryan Kesler osoitti kauan tiedetyn tilanteen oikeaksi: Anaheim kaipasi Ryan Getzlafin taakse kunnon kakkossentterin.
Entinen Vancouverin vihamies löysi paikkansa nopeasti ja Kesler on ollut todella tärkeä tasapainottaja Ducksin kokonaisuudelle. Ducksin suomalaispakki Sami Vatanen on isossa roolissa joukkueessaan ja hänen pisteensä etenkin ylivoimapelissä ovat tervetulleita Ducksille. Getzlaf ja Corey Perry ovat joukkueen kasvot, joten heidän mukanaan joukkue menestyy tai kaatuu.
Anaheim on vahva ennakkosuosikki ja menee jatkoon, mikäli joukkue keskittyy oleelliseen ja ennen kaikkea omaan tekemiseensä. Jetsin aseina ovat fyysinen peli ja nousu takaa mukaan Stanley Cup -jahtiin. Altavastaajalla on aina iskun paikka.
Vancouver Canucks (T2) - Calgary Flames (T3)
Vancouver ja Calgary pelasivat viimeseen saakka pääsystä pudotuspeleihin. Nuori joukkue palautti Flamesin ensi kertaa Stanley Cup -peleihin kuuteen vuoteen.
Vancouver (T2) - Calgary (T3)
16.4. Vancouver - Calgary
18.4. Vancouver - Calgary
20.4. Calgary - Vancouver
22.4. Calgary - Vancouver
Tarvittaessa: 24.4. VAN-CGY, 26.4. CGY-VAN,
28.4. VAN-CGY
(pelipäivät Suomen aikaa)
Molemmilla organisaatioilla on meneillään jo aiemmin alkaneet nuorennusleikkaukset. Calgaryn tämän kauden ykkösnousija on tshekkihyökkääjä Jiri Hudler, joka summasti loistotehot 31+45 runkosarjassa. Joukkueen seuraavaksi tehokkain pelaaja oli 21-vuotias Johnny Gaudreau, joka taistelee parhaan tulokkaan tittelistä. Ketjun kolmas lenkki, 20-vuotias Sean Monahan, jatkoi toisella kaudellaan huippuotteita, ja paransi entisestään. Heidän perässään sisäisessä pistepörssissä on neljä puolustajaa, mutta runkosarjan loppua kohden myös muut hyökkääjät, kuten Markus Granlundin, Josh Joorisin ja Michael Ferlandin kolmikko, toivat tukea ykkösketjulle.
Vancouverilla on selkeä kokemusetu puolellaan, Flamesilla on 10 pelaajaa, joilla ei ole kokemusta pudotuspeleistä. Tähän kuuluvat Granlund ja tällä hetkellä loukkantumisesta kärsivä Karri Rämö. Vain viidellä Flames-pelaajalla on yli 13 ottelun playoffs-kokemus. Suuri isku Flamesille on puolustaja Mark Giordanon loukkaantuminen. Hän oli syyskauden parhaita puolustajia NHL:ssä.
Canucks tarvitsee maalivahdiltaan Ryan Milleriltä huippuotteita sarjassa. Lisäksi ykkösketju Henrik Sedin - Daniel Sedin - Radim Vrbata kaipaa ehdottomasti tukea muilta. Daniel teki runkosarjassa 76 pistettä, Henrik 73 ja Vrbata 63 pistettä. Seuraavaksi tehokkain oli Nick Bonino, joka teki 39 pistettä. Ero on siis valtava, eikä 30 pisteen ylittäjiä ollut tämän lisäksi kuin neljä.
Vancouver ja Calgary katselivat viime vuonna pudotuspelit sivusta. Tänä vuonna toinen joukkueista on toisella kierroksella. Runkosarjassa keskinäiset kohtaamiset tuottivat molemmille kaksi voittoa.
St. Louis Blues (K1) - Minnesota Wild (K4)
Minnesotan kausi jakautuu kahteen täysin erilaiseen jaksoon. Niiden taitteessa on Devan Dubnykin saapuminen Arizonasta. Wild oli läntisessä konferenssissa sijalla 13, kun GM Chuck Fletcher hankki maalivahdin, josta muodostui kauden pelastaja. Dubnyk pelasi 38 peliä putkeen ja päästi vain kerran enemmän kuin kolme maalia. Wild oli yksi kevätkauden parhaista joukkueista ja joukkuelle kertyi kauden 39 viimeisestä pelistä 28 voittoa.
St. Louisin viime kauden päätös oli suuri pettymys. Joukkue hävisi runkosarjan kuusi viimeistä peliä, minkä takia pudotuspeleissä vastaan tuli liian vahva Chicago. Tänä vuonna vahingon ei annettu uusiutua, vaan Blues voitti kuudesta viimeisestä pelistä viisi ja voitti divisioonan. Bluesilla alkaa olla aika osoittaa, että joukkue osaa menestyä myös pudotuspeleissä. Potentiaalia on ollut jo muutaman vuoden, mutta tulosta ei ole ratkaisupeleissä tullut.
Materiaali on nyt leveämpi, suomalaissentteri Jori Lehterä kasvatti sitä oman väkevän kroppansa verran, mutta samalla venäläislaituri Vladimir Tarasenko pääsi uudelle tasolle ja takoi joukkueen parhaat tehot 37+36. Lehterän 44 tehopinnaa riittivät joukkueen pistepörssin sijaan yhdeksän, joten laajuutta löytyy. St. Louisia enemmän maaleja lännessä teki vain Dallas, joka jäi pudotuspelien ulkopuolelle. 
Näin ollen mielenkiintoinen kysymys on se, pystyykö Dubnykin johtama Wild-alakerta tukahduttamaan Bluesin hyökkäystehot? Wildin selvä ykkösmaalivahti on Bluesin tandemia Brian Elliott-Jake Allen edellä.
Mikko Koivu oli Wildin neljänneksi tehokkain (14+34) ja Mikael Granlund viidenneksi eniten pisteitä (8+31) tehnyt pelaaja. Koivusta tuli seuran historian ensimmäinen 500 pisteen pelaaja. Onko nyt kapteenin aika suuriin tekoihin myös Stanley Cup -kisassa? Granlund saa yleensä Zach Parisen ja Jason Pominvillen kanssa vastaansa vastustajan kovimmat puolustusaseet. Molempien suomalaissenttereiden on silti pakko pystyä ratkaisuihin.
St. Louis (K1) - Minnesota (K4)
17.4. St. Louis - Minnesota
18.4. St. Louis - Minnesota
21.4. Minnesota - St. Louis
22.4. Minnesota - St. Louis
Tarvittaessa: 25.4. STL-MIN, 27.4. MIN-STL,
30.4. STL-MIN
(pelipäivät Suomen aikaa)
St. Louis tasoitti keskinäiset otteluvoitot tältä kaudelta lukemiin 2-2 runkosarjan päätöskierroksella. Bluesin täytyy saada hyökkäyspelinsä pysymään korkealla tasolla (toisin kuin lähihistoriassa), Wildin täytyy nostaa omaansa. Minnesotan tähtäimessä on pykälää korkeamman askeleen ottaminen toissa kevään ensimmäisen kierroksen ja viime kauden toisen kierroksen putoamisen perään.
Nashville Predators (K2) - Chicago Blackhawks (K3)
Uusi nousu vastaan voittamisen kulttuuri. Blackhawks voitti Stanley Cupin vuosina 2010 ja 2013, ensimmäisellä kerralla joukkue pyyhkäisi Predatorsin tieltään pudotuspeleissä. Chicago on yksi niistä joukkueista nyky-NHL:ssä, joita kukaan ei halua kohdata, rosterissa on 17 Stanley Cup -voittajaa.
Nashville (K2) - Chicago (K3)
16.4. Nashville - Chicago
18.4. Nashville - Chicago
19.4. Chicago - Nashville
22.4. Chicago - Nashville
Tarvittaessa: 24.4. NSH-CHI, 26.4. CHI-NSH,
28.4. NSH-CHI
(pelipäivät Suomen aikaa)
Predators näytti rakentuvan pari vuotta sitten todelliseksi haastajaksi, mutta viime vuosi oli katastrofi. Sen seurauksena seuran historian ainut valmentaja Barry Trotz sai lähteä ja valmennukseen haettiin uusi identiteetti. Peter Laviolette toi hyökkäysvoittoisen pelinsä Nashvilleen ja se alkoi toimia heti. Maalivahtinsa Pekka Rinteen ja sähköisen tulokkaan Filip Forsbergin johdolla Nashville marssi voitosta voittoon. Joukkue johti liigaa kuudella pisteellä helmikuun puolivälissä, mutta sen jälkeen runkosarja eteni heikosti. Joukkueella ei ole varaa leijua, sillä runkosarjan kuusi viimeistä peliä päättyi tappioon. Alamäki on siis käännettävä nopeasti, Chicagolle ei voi antaa yhtään etumatkaa. Blackhawks vei kauden keskinäiset kohtaamiset 3-1.
Chicagon suurin ongelma on ollut puolustuksen ailahtelevuus. Lisäksi ainakin fanit kaipaavat Patrick Kanea takaisin kokoonpanoon kuin kuuta nousevaa. Tämän hetken tiedon mukaan hän palaa kehiin, mikä tarkoittaa suomalaishyökkääjä Teuvo Teräväisen roolin pienentymistä. Menestykseen vaaditaan ehdottomasti jenkkitaituri Kanea. Kimmo Timosen pitäisi olla valmis ottamaan pieni rooli Chicagon alakerrata.
Nashville kaipaa Rinteeltä parempaa maalivahtipeliä kuin virkaveli Corey Crawford tarjoaa Chicagolle. Lisäksi Mike Ribeiron täytyy jatkaa elämänsä kevättä muiden tuella. Sarja on hyvin mielenkiintoinen, Chicago on monen asiantuntijan papereissa suosikki, mutta Nashville ei ollut vahingossa edellä runkosarjassa. Predatorsin on silti käännettävä suuntansa. Pekka Rinteellä on siinä vaatimuksessa suuri rooli.