Brunhilde Pomsel, 105, työskenteli natsien propagandakoneiston ytimessä Joseph Goebbelsin sihteerinä.
Pomsel on yksi viimeisistä hengissä olevista natsien hallinnon lähietäisyydeltä kokeneista. Münchenin filmifestivaaleilla julkaistiin kesäkuussa A German Life -niminen dokumentti Pomselin elämästä.
105-vuotias Pomsel suostui myös harvinaislaatuiseen lehtihaastatteluun elokuvan vuoksi.
– Minulle on tärkeää, että kun katson elokuvaa, tunnistan sen peilikuvan josta näen, mitä kaikkea tein väärin. Mutta oikeasti, en tehnyt mitään muuta kuin kirjoitin Goebbelsin toimistossa, hän kuvailee The Guardian -lehdelle.
Pomsel päätyi natsien propagandakoneiston hallintoon vuonna 1942. Hän oli työskennellyt valtion yleisradiolla sihteerinä, kunnes häntä suositeltiin ministeriöön. Pomsel kertoo olleensa imarreltu ylennyksestä ja korkeasta palkasta.
Samalla hän liittyi natsipuolueeseen.
"Se oli vain työ muiden joukossa"
Pomselin tehtäviin propagandaministeri Goebbelsin alaisena kuului muun muassa kaatuneita sotilaita käsittelevien listojen kaunistelu, jotta menetykset eivät kuulostaisi niin suurilta – ja esimerkiksi puna-armeijan tekemien raiskausten määrien suurentelu.
Pomselin mukaan "se oli vain työ muiden joukossa".
– Nykyihmiset sanovat, että he olisivat nousseet natseja vastaan. Mutta uskokaa kun sanon, suurin osa heistä ei olisi niin tehnyt. Koko kansakunta oli natsien valtaannousun jälkeen kuin jonkin taian alla, Pomsel sanoo.
– Voisin helposti ottaa syytöksiä vastaan, etten ollut kiinnostunut politiikasta, mutta totuus on se, että nuoruuden idealismi olisi helposti saattanut aiheuttaa oman niskan murtumisen, hän lisää.
Juutalaisten kohtalo ei mietityttänyt
Kiihtyvät tapahtumat ympärillä eivät juuri saaneet Pomselia miettimään maailmantilaa sen kummemmin, vaikka hänen juutalaisystävänsä Eva Löwenthalin kohtalo hätkähdytti hetkellisesti. Ystävän elämä vaikeutui natsihallinnon myötä huomattavasti ja lopulta hänet vietiin keskitysleirille – jonne hän myös menehtyi.
Pomselille kerrottiin, että juutalaisten katoamiset johtuivat siitä, että heidät uudelleenasutettiin Sudeettialueella oleviin kyliin.
– Me uskoimme sen, me nielimme sen. Se tuntui täysin järkevältä selitykseltä, hän puolustautuu.
Pomsel myöntää, että hänelle selvisi koko holokaustin laajuus vasta sodan jälkeen.
– Tiedän, ettei kukaan nykypäivänä usko meitä. Kaikki uskovat, että me tiesimme kaiken, mitä tapahtui. Me emme tienneet mitään, kaikki pidettiin salassa, hän jatkaa.
"Yhtäkkiä hän oli raivoava kääpiö"
Pomsel muistaa edelleen useita yksityiskohtia esimiehestään Goebbelsista. Hänen mukaansa propagandaministeri oli hänelle aina ystävällinen ja tyylikäs. Ministeri oli pukeutunut silkkivuoritettuihin villapukuihin ja hänellä oli kestorusketus. Miehen kynnet olivat aina siistit. Pomsel sääli salaa esimiestään, koska tämä ontui hieman.
– Ei ole oikeastaan mitään, mistä häntä olisi voinut kritisoida.
Silti kontrasti oli suuri, kun Pomsel näki Goebbelsin pitävän puhetta Berliinissä helmikuussa 1943. Pomsel oli saanut eturivin paikan suoraan propagandaministerin vaimon Magda Goebbelsin takaa.
– Kukaan näyttelijä ei olisi pystynyt lahjakkaammin muuttumaan sivistyneestä, vakavasta ihmisestä sellaiseksi räyhääväksi mieheksi. Toimistolla hänen ympärillään leijui ylväs eleganssi, mutta yhtäkkiä hän oli raivoava kääpiö – suurempaa kontrastia ei pysty kuvittelemaan, Pomsel kuvailee.
Pomsel seurasi Goebbelseja lopulta myös Hitlerin bunkkeriin, jossa natsijohtaja vietti viimeiset päivänsä lähipiirinsä kanssa.
"Tuntui, kuin osa minusta olisi kuollut"
Saksa antautui vuonna 1945. Pomsel joutui useiden muiden natsihallinnossa työskennelleiden antautuneiden tapaan vangiksi. Hän vietti lopulta viisi vuotta vangittuna puna-armeijan vankileireillä eri puolilla Berliiniä. Vapauduttuaan Pomsel jatkoi töitään sihteerinä ja eli mukavaa elämää. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1971.
Vaikka siitä on jo vuosikymmeniä, muistaa Pomsel muistaa edelleen elävästi viimeiset epätoivon päivät Führerbunkerissa, kun Saksan häviö oli jo selvää.
– Se tuntui siltä, kuinka osa minusta olisi kuollut. Yritimme varmistaa, ettei alkoholi loppunut. Sitä tarvittiin turruttamaan todellisuudelta.
Hitler teki lopulta itsemurhan bunkkerissa huhtikuun 30. päivä vuonna 1945 vastavihityn vaimonsa Eva Braunin kanssa. Myös Goebbels päätti päivänsä oman kätensä kautta päivää myöhemmin – murhattuaan ensin lapsensa ja sen jälkeen ammuttuaan vaimonsa.
Kuolemat mykistivät Pomselin.
– Olimme kuin puulla päähän lyötyjä, Pomsel muistaa kirkkaasti 71 vuotta tapahtuman jälkeen.
Juttua muokattu 11.39: Korjattu käännössana tekstissä.