"Kuoleman enkeli" kykeni julmuuksiin ilman tunnontuskia – Kun muiden oli pakko juoda viinaa, Mengele teki työt selvin päin

Auschwitzin keskitysleirin pelätystä lääkäristä on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja monissa on pohdittu, minkälainen mies Mengele oikein oli. Miten hän kykeni raakalaismaisiin ihmiskokeisiin ilman, että menetti järkentä.

Suomeksi käännetyssä kirjassa Gerald L. Posner ja John Ware kertovat, että Mengele oli täysin omanlaisensa. Kun muut natsiupseerit ja lääkärit joutuivat vaientamaan omantuntonsa hirveyksiä tehdessään, Mengele piti juutalaisia ja muita keskitysleirille tuotuja vain eräänlaisena materiaalina, joille saattoi tehdä mitä tahansa.

Mengele valitsi ihmisiä kuolemaan

Yksi esimerkiksi tästä on se, että hän toimi täysin selvin päin, kun hän valikoi Auschwitzin juna-asemalle tuotuja juutalaisia kuolemaan tai työleirille. Asemalaiturilla oli kaksi jonoa, joista toinen johti suoraan kaasukammioon, toinen työleirille.

"Mengele pystyi tekemään työtään selvin päin. Hänen ei tarvinnut turruttaa aistejaan tai kärsiä omantunnontuskista. Hän otti hoitaakseen tämän epämieluisan tehtävän velvollisuudentunnosta. Harvat hänen lääkäritovereistaan kykenivät siihen. Tilanne oli liian ylivoimainen, liian epämiellyttävä ja liiaksi lääkärinetiikan vastainen. Mengele oli erilainen. Toisten joutuessa vaientamaan omantuntonsa äänen tai unohtamaan lääkärin kutsumuksensa, Mengele teki työtään SS-upseerilta edellytetyllä kuuliaisuudella", Michael Berenbaum kirjoittaa kirjan esipuheessa.

Mengele toimi Auschwitzissa puolitoista vuotta ja lähti pakoon vasta pari viikkoa ennen venäläisten tuloa. Normaalisti ihminen saattaisi yrittää peitellä jälkiään mutta Mengele toimi jälleen toisin. Koska hän piti itseään tiedemiehenä, hän otti mukaansa valtavat aineistot kaksostutkimuksiaan, koska kirjan mukaan uskoi, että hänen tekemänsä kokeet veisivät hänet vielä pitkälle tiedemaailmassa.

"Kun Mengele evakuoi Auschwitzia kiireessä toisten saksalaisten upseerien kanssa, hän keräsi mukaan aineistonsa, huolellisesti dokumentoidun Auschwitzissa suoritetun työn tulokset. Hän uskoi, että näiden kokeiden tulokset nostaisivat hänet maailmanmaineeseen ja kunniaan."

Ihmisrodun kehittäjä?

Josef Mengeleä ajoi monen saksalaisen tutkijalääkärin myötä usko siihen, että ihmisrotu voitaisiin kehittää jotenkin täydelliseksi.

"Suorittaessaan kokeitaan hän saattoi olla ystävällinen ja kohtelias niitä kohtaan, jotka olivat hänen laboratoriokokeittensa kohteena. Mutta tarpeen tullen hän saattoi hetkeäkään epäröimättä ja tunteettomasti turvautua kidutukseen ja murhaan, kun tilanne sitä edellytti. Hän uneksi tulevansa kuuluisaksi tieteellisten ansioidensa vuoksi. Sen sijaan hänestä tuli kuuluisa varoittavana esimerkkinä. Mengelen nimi tunnetaan. Se muistetaan."

Kirjassa kuvataan pitkään Auschwitzin dantelaista elämää. Samaan aikaan, kun ihmisiä kaasutettiin ja poltettiin järjestelmällisesti, leirillä oli oma jalkapallostadion, kirjasto, valokuvalaboratorio, teatteri, SS:n uima-allas ja sinfoniaorkesteri. Siellä oli jopa bordelli, jota käyttivät SS-miehet ja jotkut suosikkivangit.

Jos Mengele ei ollut asemalla valikoimassa ihmisiä, hän oli omassa laboratoriossaan etsimässä ihmiskokeiden avulla reittiä täydelliseen saksalaiseen ihmistyyppiin. Tähän hän pyrki muun muassa silmätutkimuksilla. 

"Hän halusi selvittää voisiko silmien väriä muuttaa ruiskuttamalla niihin erivärisiä pigmenttejä. Kolmeakymmentäkuutta lasta eräästä Birkenaun parakista käytettiin silmäkokeisiin. Seurauksena oli tuskallisia silmätulehduksia ja joissakin tapauksissa sokeus. Kokeiden jälkeen lapsilla ei ollut muuta käyttöä, joten heidät kaasutettiin."

Kaksostutkimuksien tarkoitus oli kehittää huippurotu

Kaksostutkimuksillaan Mengele puolestaan ryhtyi selvittämään, mitkä ominaisuudet ja vajavaisuudet perittiin geneettisesti ja mitkä olivat olosuhteiden ja ympäristön tuottamia. Näidenkin kokeiden tuloksien tarkoituksena oli yrittää luoda saksalainen huippurotu. 

"Yksi Mengelen yleisistä tekniikoista oli tartuttaa kaksosiin tauteja ja katsoa, miten he reagoivat niihin, ensin elävinä ja sitten tutkia asiaa perusteellisemmin sen jälkeen, kun he olivat kuolleet. Vankilääkäri Johann Cespiva kertoi: Työskennellessäni mustalaisleirissä tapasin Mengelen ja tarkkailin hänen toimiaan. Näin hänen itse ruiskuttavan mustalaiskaksosiin lavantautia nähdäkseen, reagoivatko he tautiin samalla tavoin. Pian tartuttamisen jälkeen heidät kaasutettiin."

Mengele ei joutunut koskaan tuomiolle kokeistaan vaan hän pakeni Etelä-Amerikkaan, jossa kuoli aivohalvaukseen 67-vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän tapasi muun muassa poikansa, joka halusi tietää, miksi isä oli tehnyt asioita, joita lehdistössä kerrottiin. Mengele ei tuntenut tunnontuskia puolustaessaan tekojaan pojalleen.

Mengele ei katunut tekojaan

Poika kertoo kirjan mukaan: "Hän kertoi minulle, ettei hän keksinyt Auschwitzia eikä hän ollut henkilökohtaisesti vastuussa leirin tapahtumista. Auschwitz oli jo olemassa. Hän halusi auttaa, mutta mahdollisuudet olivat hyvin rajalliset. Hän ei voinut auttaa kaikkia. Hän esimerkiksi kysyi minulta, mitä hän saattoi tehdä laiturilla, kun puolikuolleet ja tarttuvia tauteja sairastavat ihmiset saapuivat? Ihminen ei pysty kuvittelemaan siellä vallinneita olosuhteita. Hän sanoi, että tehtävänä oli vain jaotella ihmiset työkykyisiksi ja työkyvyttömiksi. Hän pyrki määrittämään henkilön työkykyiseksi niin usein kuin mahdollista. Hän uskoi säästäneensä usean tuhannen ihmisen hengen sillä tavoin. Hän ei päättänyt ihmisten tuhoamisesta eikä ole vastuussa siitä."

"Hän väitti, että erityisesti kaksoset saavat kiittää häntä henkiin jäämisestä. Hän kielsi koskaan henkilökohtaisesti vahingoittaneensa ketään. Tässä kohdassa, hän suorastaan kiihtyi. Hän kysyi, uskoinko minä - hänen poikansa - lehtien valheita?"

Lue kirja-arvio kirjasta.