HSL kertoi viime viikolla lisäävänsä siviililipuntarkastajia kulkuvälineissään. MTV:n toimittaja halusi nähdä omin silmin, miten nämä julkisen liikenteen "peitetehtävät" hoidetaan.
Tapaan neljä noin keski-ikäistä naista kello kymmenen aikoihin torstaiaamuna Helsingin Pasilassa, Asemanpäällikönkadun ratikkapysäkillä. Heidän kevättalvinen vaatetuksensa on niin tavallista, etten edes tajua kiinnittää siihen huomiota.
Jos en tietäisi totuutta, minulla ei olisi mitään syytä epäillä heitä muiksi kuin tavallisiksi julkisen liikenteen käyttäjiksi.
Todellisuudessa he ovat parhaillaan työpaikallaan. Eija Kaislama, Henna Saarelainen, Katariina Almeri ja Sanna Vakkari ovat HSL:n lipuntarkastajia. Alkamassa on päivän toinen tarkastuskierros.
Kysyn heti, ovatko he itse saaneet valita tämän päivän työvaatteensa. Vastaus kysymykseen yleiselläkin tasolla on kyllä – kunhan vaatetus on neutraalia.
– Ei saa olla natsimerkkejä, porukan ”veturi” Henna Saarelainen täsmentää.
Ensimmäinen matka
Tunnelma on rento ja hilpeäkin. Tämä on rauhallisin aika päivästä, sillä aamuruuhka on jo ohi.
Saarelainen on vastuussa nelikon liikkeistä kierroksen aikana. Partio aloittaa päivän toisen kierroksensa Pasilan seudun raitiovaunuista.
Hyppäämme seuraavaan raitiovaunuun ja astelemme eri ovista sisään. Tarkastajat hajaantuvat eri puolille ajoneuvoa.
Kun raitiovaunu lähtee liikkeelle, he nousevat ylös penkeistään ja kaivavat esille tarkastajan passinsa sekä laitteensa.
– Moikka, matkalippujen tarkistus.
Osalla matkustajista menee hetki tajuta, mistä on kyse. Kaikki matkustajat kuitenkin näyttävät voimassa olevan matkalippunsa.
Parin pysäkin kuluttua jäämme pois. Onkohan tämä tylsempää kuin ajattelin?
Lue myös: Pummilla matkustamisen riskit kasvavat – HSL lisää ovelan keinon käyttöä
Kymmenien miljoonien tappiot
HSL tiedotti helmikuun lopulla lisäävänsä merkittävästi matkalippujen siviilitarkastuksia koko tälle vuodelle.
Syyksi se kertoi, että datan ja tarkastajien havaintojen perusteella liputtomuus on selkeästi suurempaa verrattuna virkavaatteissa tehtyjen tarkastuksien tilastoihin.
HSL:n arvion mukaan liputta matkustamisen vuoksi se menettää vuodessa noin 40 miljoonaa euroa. Mistä tuo järjettömän suurelta kuulostava summa siis koostuu?
– HSL käyttää liputta matkustamisen aiheuttamien lipputulomenetysten laskentaan matkalipuntarkastuksesta saatavia tietoja liputtomuudesta, jota yhdistetään HSL-alueen nousutietoihin. Nousutietoja kerätään mm. liikennevälineissä olevilla mittalaitteistoilla, HSL:n tarkastuspäällikkö Sanna Hirvi pohjustaa MTV Uutisille sähköpostitse.
Tämän vuoden tavoitteena on saada hillittyä liputtomuutta kymmenellä prosentilla siviilitarkastuksissa.
– Tähän pyritään viestimällä mahdollisimman monipuolisesti matkustajille siviilitarkastuksien lisäämisestä.
Viime vuonna siviilitarkastuksien osuus kaikista lipuntarkastuksista oli hieman yli kolme prosenttia. Tänä vuonna HSL:n tavoitteena on nostaa tuo luku viiteen.
Epäonnea seiskalinjalla
Kierroksen toisella ratikkamatkalla saalis on kaksi tarkastusmaksua. 100 euron sakko ei aiheuta kummassakaan suurempia reaktioita.
Sitten suuntaamme kohti Töölöä. Raitiovaunussa numero 7 istuu pariskunta lastenrattaiden kanssa.
Mies kommentoi spontaanisti odottamatonta lipuntarkastusta.
– Agentteja!
Kysyn heiltä, mitä ajatuksia moinen ”agenttitouhu” herättää. Tilanteesta huvittunut pariskunta kertoo suhtautuvansa konseptiin myönteisesti.
Sitten on heidän vuoronsa näyttää matkalippunsa.
– Ei voi olla todellista. Tämä maksu ei ole mennyt läpi, mies toteaa turhautuneena.
Vilpittömältä vahingolta vaikuttava tilanne päätyy tarkastusmaksuun. Tarkastajista Katariina Almeri muistuttaa, että on matkustajan vastuulla varmistaa lipun voimassaolo.
Mies sanoo, ettei halua tämän kiusallisen tapahtumaketjun jälkeen nimeään tai kasvojaan julkisuuteen. Eikä vähiten siksi, että oli jo ehtinyt vitsailla agenteista.
Kymppipykälä
Seuraavassa raitiovaunussa nukkuva mies on tarkastajille tuttu samalta aamulta.
Hänen saamansa tarkastusmaksu lojuu lattialla. Lippua häneltä ei tässä tapauksessa edes katsota, mutta häntä kehotetaan poistumaan raitiovaunusta.
Tämä ei ole ainoa kerta kahden tunnin kierroksen aikana, kun tarkastaja käyttää niin sanottua ”kymppipykälää”. Sillä viitataan tarkastajan oikeuteen ja velvollisuuteen vapauttaa matkustaja tarkastusmaksusta, jos tietyt ehdot täyttyvät.
Saarelainen sanoo, että tarkastusmaksua ei määrätä esimerkiksi tilanteessa, jossa matkustaja on selvästi tietämätön tilanteesta.
Kyseinen lakipykälä joukkoliikenteen tarkastusmaksuista mainitsee muun muassa myös iän ja terveydentilan.
Saarelaisen mukaan jotkut yrittävät käyttää tätä hyväkseen siinä toivossa, että tarkastaja antaisi tarkastusmaksun anteeksi.
– Siinä pitää käyttää omaa harkintaa ja pelisilmää, Saarelainen toteaa.
Kapinointia junassa
Noin tunnin kiertelyn jälkeen on aika hypätä junaan, joka on otollista maaperää ”pummilla matkustaville”.
Pasilasta I-junalla pohjoiseen päin suunnannut matkustaja ei purematta niele saamaansa tarkastusmaksua. Hän työntää puhelimensa tarkastajien naaman eteen ja vaatii saada kuvata ”virassa olevia henkilöitä”.
– Hyvinvointivaltiossa on ilmainen joukkoliikenne. Menkää vaikka Luxemburgiin, hän kertoo äänekkäästi.
Tarkastuspartio ei välikohtauksesta hätkähdä.
– On aika yleistä tuo, että aletaan provosoida. Jos ei päivittäistä, niin viikoittaista, toteaa Saarelainen.
Tänään kierroksella on mukana kaksi järjestyksenvalvojaa. Se lisää turvallisuudentunnetta.
Yleisesti tilanteet sujuvat kuitenkin rauhallisesti. Oikeastaan siviilitarkastuskierroksilla matkustajien suhtautuminen tarkastajiin saattaa olla lempeämpääkin.
– Olen huomannut, että ainakin vanhemmat ihmiset pitävät siitä, että tehdään tarkastukset omissa vaatteissa, toteaa Eija Kaislama.
Sakkoja tuplasti enemmän
Pian on jo lounastauon aika. Päivä on kuulemma ollut rauhallinen.
Tarkastusmaksuja on kirjoitettu tällä kierroksella yhteensä 25. Se on huomattavasti enemmän kuin kierroksella, joka tehtäisiin virkavaatteissa.
– Tuplasti tulee varmaan maksuja, arvioi Saarelainen.
Syykin on ilmiselvä. Suurin osa ihmisistä yllättyy siviilitarkastuksista, eikä tajua juosta karkuun.
– Turha sinkoilu jää pois, ihmiset ovat rauhallisempia, kun he eivät pysty ennakoimaan tarkastustilannetta, pohtii Sanna Vakkari.
– Myöhään tilatut mobiililiput ovat harvinaisia, kun siinä vaiheessa ei enää ruveta tilaamaan lippua, kun näkee tarkastajan virkavaatteissa.
Kulkuvälineeseen noustessaan tarkastajat pysäyttävät kellon laitteistaan.
– Jos lippu on tilattu liian myöhään, niin laite ilmoittaa, ettei ole matkustusoikeutta, Kaislama opastaa.
"Ihan hyvä työ"
HSL:n tarkastajille siviilitarkastukset eivät ole pakollinen osa työtä. Vakkari, Kaislama, Saarelainen ja Almeri kertovat, että siviilitarkastukset ovat mukavaa vaihtelua, josta saa pienoisen lisäkorvauksenkin.
– Hyvin pienen, Saarelainen täydentää huvittuneena.
– Rahan takia näitä ei kannata tehdä.
Saarelainen toteaa, että monet saattavat suhtautua turhan ennakkoluuloisesti lipuntarkastajan työhön.
– Tämä on oikeasti ihan hyvä työ.
Muut nyökyttelevät ja vaikuttavat olevan aidosti samaa mieltä.
Kysyn vielä ennen lähtöäni ikimuistoisimmista tapauksista.
Kaislama vastaa yli 25 vuoden kokemuksella, että kerran matkustaja oli käärinyt matkalippunsa rullalle ja laittanut sieraimeensa.
Se matkalippu jäi tarkistamatta.