Ammunta nousee Suomessa esiin käytännössä vain olympiakesinä. Kaikessa hiljaisuudessa ampumalajit ovat kesäkisoissa Suomen menestyksen tukipilari. Eetu Kallioinen osoitti, että lisää on tulossa, kirjoittaa Matti Nyrhinen Tokiosta.
Ei ole kovin yleistä, että vähän yli parikymppinen suomalainen on yksilölajissa mitaleilla tai senttien päässä mitalista ensimmäisissä olympialaisissaan. 23-vuotias Eetu Kallioinen oli lähellä äärimmäisen herkässä lajissa Tokiossa, talvilajipuolella samaan pystyivät Iivo Niskanen ja Enni Rukajärvi Sotshissa seitsemän vuotta sitten.
Suomi on saavuttanut 2000-luvun kesäolympialaisissa 14 mitalia. Niistä eniten, eli neljä, on tullut ammuntalajeista: Juha Hirvi hopeaa 2000 (pienoiskivääri), Marko Kemppainen hopeaa 2004 (skeet), Satu Mäkelä-Nummela kultaa 2008 (trap) ja Henri Häkkinen pronssia 2008 (ilmakivääri).
LUE MYÖS: Eetu Kallioinen kertoi, mitä dramaattisissa tuplahudeissa oikein tapahtui
Mäkelä-Nummelan kulta on kesäkisoista ainoa 17 vuoteen. 2000-luvulla kolmen mitalin lajeja ovat olleet purjehdus ja yleisurheilu.
Harva tietää, että Tokion skeet-finaalissa dramaattisesti neljänneksi jäänyt Kallioinen ampui kuusi vuotta sitten peruskilpailun nuorten ME-tuloksen 124 ja hän on EM-pronssimitalisti niinkin läheltä kuin viime toukokuulta. Jälkimmäisellä hän lunasti maapaikan Tokioon.
Kallioinen alkoi harrastaa isänsä Teron jalanjäljissä skeet-ammuntaa yhdeksänvuotiaana, jo 13-vuotiaana hän sai valmentajakseen Timo Laitisen, joka ampui muun muassa Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000. Hän on ollut siis jo kymmenen vuotta osaavassa valmennuksessa, ja kun kyseessä on lahjakas ja motivoitunut urheilija, joka pystyy panostamaan lajiinsa, kivijalka on tukeva.
